MATKA MAKUJEN MAAILMAAN KOREASTA KOLUMBIAAN JA VIETNAMISTA VENEZUELAAN (plus pari muuta..)
Muutaman päivän aikana on saatu jälleen tutustua täysin uusiin makumaailmoihin ! Aloitetaanpa vaikka aamiaisista; uskomatonta kyllä kaikkien näiden vuosien aikana emme ole kertaakaan nauttineet periamerikkalaista aamupalaa eli bagelia. Kanadassa tosin jokusen kerran mutta niitä ei lasketa ;) Eilen jätimme normaalin aamiaisen (kreikkalaista jugurttia, hunajaa ja mustikoita minulle ja kulhollinen ”ziukaleita” (=mysliä) mustikoiden ja maidon kera Pietulle) väliin ja kipaisin nurkan takaa paahdetun sesambagelin (amerikkalaiseen tapaan yksi oli riittävän suuri täyttämään jopa meidän suuriruokaisten vatsat) klassisella savulohi-kermajuusto-täytteellä. Ei yhtään hassumpi uusi tuttavuus !
Eräällä aamiaisella oli pakko testata lähikaupan hedelmätiskiltä löytynyttä erikoisen näköistä palleroa – kaktuspäärynää. Maku muistuttaa todellakin päärynää mutta sisus on täynnä pieniä hankalasti poistettavia siemeniä joten kokeilu jäi tuohon yhteen yksilöön. Samalla kauppareissulla bongasin myös ison korillisen kaktuksenlehtiä ja mukaan tarttui (sananmukaisesti, jokunen piikki poistettiin sormista kuvaussession jälkeen) kuvausta varten yksi lehdykkä. Kokkauskokeilu tuosta tuotteesta jää toiseen kertaan vaikkakin tiedän että siitä pystyy saamaan herkkua aikaiseksi monellakin tavalla.
Lounaan merkeissä on nautittu uusien burgerkokeilujen lisäksi mm. seuraavia kotipuolessa eksoottisempien maiden herkkuja:
BANH MI / VIETNAM
Paahdettu patonki joka on sullottu täyteen maksapateeta, majoneesia, pikkelöityjä kasviksia ja tuoreita yrttejä. Omassa versiossamme oli vielä lisäksi grillattua kanaa; samantapainen kuin aiemmin nauttimamme kolumbialainen voileipä mutta aasialaisella twistillä. Jotkut tahot kutsuvat tätä maailman parhaaksi ”voileiväksi”, olen valmis äänestämään sen puolesta.
BIBIMBAP/KOREA
Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”sekaruokaa” ja sellaisen lautasellisen saimmekin käydessämme eräänä aamupäivänä Etelä-Manhattanilla sijaitsevassa korealaisessa delissä jossa vierailemme ainakin kerran joka matkallamme.
Bibimbap tarjoillaan kulhosta jossa riisin päälle asetellaan muut ainekset; erilaisia vihanneksia tuoreina ja pikkelöityinä, ituja, tofua, sieniä ja gochugang-chilitahnaa. Kasvisversioon voi lisätä haluamansa proteiini, meillä se yllättäen oli kanaa. Sitten vain koko hoito lusikalla tai puikoilla sekaisin ja korealainen lounas on valmis. Nautimme sen perinteiseen tapaan delin vieressä sijaitsevassa ”häränpylly-puistossa”… Te jotka olette käyneet kaupungissa tiedätte varmasti mikä on kyseessä ;)
AREPA/VENEZUELA
Arepaa kutsutaan Venezuelan kansallisruoaksi ja ne ovatkin siellä samassa asemassa kuin burgerit Amerikassa tai tacot Meksikossa. Maissijauhosta tehdyn leipäsen sisään sullotaan halutut raaka-aineet; oma versiomme sisälsi grillattua kanaa, chorizoa, avocadoa, majoneesia ja chimichurri-kastiketta. Viimeistelyyn vielä loraus limettiä ja paikan omaa ”hot saucea” - jälleen uusi suosikki oli löytynyt. Alkupalaksi nautin kulhollisen helteiseen päivään täydellisesti sopivaa kylmää porkkana-punajuurikeittoa. Vaihdoimme muutaman sanan pikkuruisen (noin 10 neliön tilaan oli mahdutettu 14 asiakaspaikkaa) omistajan kanssa joka osoittautui innokkaaksi Nightwish-faniksi :)
POLLO A BRASA/KOLUMBIA
Sunnuntai-iltana oma metrolinjamme ei toiminut joten palasimme Manhattanin päiväreissulta bussilla jonka yksi pysäkki oli sopivasti Astoriassa kolumbialaisen ravintolan kohdalla (sama jota aiemmin tapaamamme kolumbialaisneitokainen oli meille suositellut). Hyppäsimme bussista ja astuimme latinalaisamerikkalaiseen maailmaan. Taisimme olla ainoat ”ei espanjaa-puhuvat” (tosin muutama osaamani sana piti heittää tarjoilijalle joka siitä innostuikin opettamaan lisää, hauska kokemus !). Alkupalaksi tilasimme annokset friteerattua plantaania (keittobanaania) sekä grillattua chorizoa riisikakun kera. Ravintolan nimi ”Pollos a brasa Mario” (suora suomennos lienee ”Marion grillikanaa”) suorastaan vaati meitä jatkamaan valitsemallamme linjalla proteiinin suhteen ja eteemme tuotiin iso lautanen täynnä grillattua kanaa, ranskanperunoita, riisiä ja mustia papuja. Suunnitelmissa oli ollut jatkaa matkaa kotikortteleihin bussilla mutta täydet vatsamme vaativat jaloittelua joten teimme löysän iltakävelyn kotia kohden.
IPOH ROJAK & NASI LEMAK/MALESIA
Muutama vuosi sitten löysimme Chinatownin liepeiltä autenttisen malesialaisravintolan. Fodor’sin matkaoppaan mukaisesti paikka on sanamukaisesti ”löytö”, jos et tiedä paikan olemassaolosta voit kävellä useaan kertaan sinne johtavan huomaamattoman käytävän ohi. Ensimmäisellä vierailullamme paikan omistaja tuli juttusille (olimme silloinkin ainoat länsimaalaisen näköiset ravintolassa) ja hän kertoi varanneensa perheensä kanssa jouluksi matkan Suomen Lappiin. Annoimme joitakin vinkkejä matkaa varten ja seuraavalla vierailullamme saimmekin kattavan raportin heidän matkastaan. Ainoa pettymys oli kuulemma ollut vierailu kiinalaiseen ravintolaan, maut eivät kuulemma olleet vastanneet heidän näkemystään aidosta kiinalaisruoasta.
Tällä kertaa lounaspöytään katettiin alkuruoaksi ”Ipoh rojak” (erään sortin itu-hedelmäsalaatti joka ui todella herkullisessa mausteisessa (kalakastiketta, soijaa, limettiä jne….) kastikkeessa ja päälle on ripoteltu paahdettuja sesaminsiemeniä. Pääruoaksi vaikoitui laajalta listalta ”Nasi lemak” (riisiä, kookosmaitoa, pandan-lehteä, kuivattua sardellia ja paahdettua pähkinää). Lounas huuhdottiin alas singaporelaisella oluella ja matka oli valmis jatkumaan kohti alkuperäistä kohdettamme, eli Feast of San Gennaro-juhlaa.
CANNOLI/ITALIA
San Gennaro-juhlaa on vietetty jo 92 kertaa ja joka kerta se kokoaa tuhansittain ihmisiä vaeltamaan ja tutkimaan useiden korttelien alueelle rakennettujen kojujen kirjavaa antia. Juhla kestää 11 päivää joten ei haittaa jos ensimmäisellä kerralla jää jotain katsomatta, aina voi palata takaisin. Joka kerta ”Pikku Italiaksi”- nimetyllä alueella käydessämme sorrun herkuttelemaan cannolilla. Cannoli on tuubin muotoon rullattu paistettu leivonnainen jonka täytteiden kirjo on loppumaton, oma valintani kohdistui (lopultakin…) suklaamoussetäytteeseen. Sen jälkeen makean himo oli tyydytetty joksikin aikaa…
Eräällä aamiaisella oli pakko testata lähikaupan hedelmätiskiltä löytynyttä erikoisen näköistä palleroa – kaktuspäärynää. Maku muistuttaa todellakin päärynää mutta sisus on täynnä pieniä hankalasti poistettavia siemeniä joten kokeilu jäi tuohon yhteen yksilöön. Samalla kauppareissulla bongasin myös ison korillisen kaktuksenlehtiä ja mukaan tarttui (sananmukaisesti, jokunen piikki poistettiin sormista kuvaussession jälkeen) kuvausta varten yksi lehdykkä. Kokkauskokeilu tuosta tuotteesta jää toiseen kertaan vaikkakin tiedän että siitä pystyy saamaan herkkua aikaiseksi monellakin tavalla.
Lounaan merkeissä on nautittu uusien burgerkokeilujen lisäksi mm. seuraavia kotipuolessa eksoottisempien maiden herkkuja:
BANH MI / VIETNAM
Paahdettu patonki joka on sullottu täyteen maksapateeta, majoneesia, pikkelöityjä kasviksia ja tuoreita yrttejä. Omassa versiossamme oli vielä lisäksi grillattua kanaa; samantapainen kuin aiemmin nauttimamme kolumbialainen voileipä mutta aasialaisella twistillä. Jotkut tahot kutsuvat tätä maailman parhaaksi ”voileiväksi”, olen valmis äänestämään sen puolesta.
BIBIMBAP/KOREA
Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”sekaruokaa” ja sellaisen lautasellisen saimmekin käydessämme eräänä aamupäivänä Etelä-Manhattanilla sijaitsevassa korealaisessa delissä jossa vierailemme ainakin kerran joka matkallamme.
Bibimbap tarjoillaan kulhosta jossa riisin päälle asetellaan muut ainekset; erilaisia vihanneksia tuoreina ja pikkelöityinä, ituja, tofua, sieniä ja gochugang-chilitahnaa. Kasvisversioon voi lisätä haluamansa proteiini, meillä se yllättäen oli kanaa. Sitten vain koko hoito lusikalla tai puikoilla sekaisin ja korealainen lounas on valmis. Nautimme sen perinteiseen tapaan delin vieressä sijaitsevassa ”häränpylly-puistossa”… Te jotka olette käyneet kaupungissa tiedätte varmasti mikä on kyseessä ;)
AREPA/VENEZUELA
Arepaa kutsutaan Venezuelan kansallisruoaksi ja ne ovatkin siellä samassa asemassa kuin burgerit Amerikassa tai tacot Meksikossa. Maissijauhosta tehdyn leipäsen sisään sullotaan halutut raaka-aineet; oma versiomme sisälsi grillattua kanaa, chorizoa, avocadoa, majoneesia ja chimichurri-kastiketta. Viimeistelyyn vielä loraus limettiä ja paikan omaa ”hot saucea” - jälleen uusi suosikki oli löytynyt. Alkupalaksi nautin kulhollisen helteiseen päivään täydellisesti sopivaa kylmää porkkana-punajuurikeittoa. Vaihdoimme muutaman sanan pikkuruisen (noin 10 neliön tilaan oli mahdutettu 14 asiakaspaikkaa) omistajan kanssa joka osoittautui innokkaaksi Nightwish-faniksi :)
POLLO A BRASA/KOLUMBIA
Sunnuntai-iltana oma metrolinjamme ei toiminut joten palasimme Manhattanin päiväreissulta bussilla jonka yksi pysäkki oli sopivasti Astoriassa kolumbialaisen ravintolan kohdalla (sama jota aiemmin tapaamamme kolumbialaisneitokainen oli meille suositellut). Hyppäsimme bussista ja astuimme latinalaisamerikkalaiseen maailmaan. Taisimme olla ainoat ”ei espanjaa-puhuvat” (tosin muutama osaamani sana piti heittää tarjoilijalle joka siitä innostuikin opettamaan lisää, hauska kokemus !). Alkupalaksi tilasimme annokset friteerattua plantaania (keittobanaania) sekä grillattua chorizoa riisikakun kera. Ravintolan nimi ”Pollos a brasa Mario” (suora suomennos lienee ”Marion grillikanaa”) suorastaan vaati meitä jatkamaan valitsemallamme linjalla proteiinin suhteen ja eteemme tuotiin iso lautanen täynnä grillattua kanaa, ranskanperunoita, riisiä ja mustia papuja. Suunnitelmissa oli ollut jatkaa matkaa kotikortteleihin bussilla mutta täydet vatsamme vaativat jaloittelua joten teimme löysän iltakävelyn kotia kohden.
IPOH ROJAK & NASI LEMAK/MALESIA
Muutama vuosi sitten löysimme Chinatownin liepeiltä autenttisen malesialaisravintolan. Fodor’sin matkaoppaan mukaisesti paikka on sanamukaisesti ”löytö”, jos et tiedä paikan olemassaolosta voit kävellä useaan kertaan sinne johtavan huomaamattoman käytävän ohi. Ensimmäisellä vierailullamme paikan omistaja tuli juttusille (olimme silloinkin ainoat länsimaalaisen näköiset ravintolassa) ja hän kertoi varanneensa perheensä kanssa jouluksi matkan Suomen Lappiin. Annoimme joitakin vinkkejä matkaa varten ja seuraavalla vierailullamme saimmekin kattavan raportin heidän matkastaan. Ainoa pettymys oli kuulemma ollut vierailu kiinalaiseen ravintolaan, maut eivät kuulemma olleet vastanneet heidän näkemystään aidosta kiinalaisruoasta.
Tällä kertaa lounaspöytään katettiin alkuruoaksi ”Ipoh rojak” (erään sortin itu-hedelmäsalaatti joka ui todella herkullisessa mausteisessa (kalakastiketta, soijaa, limettiä jne….) kastikkeessa ja päälle on ripoteltu paahdettuja sesaminsiemeniä. Pääruoaksi vaikoitui laajalta listalta ”Nasi lemak” (riisiä, kookosmaitoa, pandan-lehteä, kuivattua sardellia ja paahdettua pähkinää). Lounas huuhdottiin alas singaporelaisella oluella ja matka oli valmis jatkumaan kohti alkuperäistä kohdettamme, eli Feast of San Gennaro-juhlaa.
CANNOLI/ITALIA
San Gennaro-juhlaa on vietetty jo 92 kertaa ja joka kerta se kokoaa tuhansittain ihmisiä vaeltamaan ja tutkimaan useiden korttelien alueelle rakennettujen kojujen kirjavaa antia. Juhla kestää 11 päivää joten ei haittaa jos ensimmäisellä kerralla jää jotain katsomatta, aina voi palata takaisin. Joka kerta ”Pikku Italiaksi”- nimetyllä alueella käydessämme sorrun herkuttelemaan cannolilla. Cannoli on tuubin muotoon rullattu paistettu leivonnainen jonka täytteiden kirjo on loppumaton, oma valintani kohdistui (lopultakin…) suklaamoussetäytteeseen. Sen jälkeen makean himo oli tyydytetty joksikin aikaa…
Count of comments: 0
Posted on 18 Sep 2018 by Sari
| Name: | Remember me |
| E-mail: | (optional) |
| Smile: |         |
| Captcha | |
