NEW YORKIN VANHAT BAARIT - McSorley's (est.1854)
Mainittakoon näin aluksi että tämä kertomus on kirjoitettu harvinaisissa olosuhteissa, 10 kilometrin korkeudessa ja 1000 kilometrin tuntinopeudessa ;)
Matkataan historiassa kauas taaksepäin Irlannin vihreille nummille:
Irlannissa vuonna 1827 syntynyt John Mc Sorley pakeni perunarutosta johtunutta nälänhätää laivalla Liverpoolista Amerikkaan vuonna 1851. Kolme vuotta myöhemmin 1854 hän avasi New Yorkissa baarin ja antoi sille nimeksi ”The Old House at Home”. Vuonna 1908 myrskyssä pudonneen ja rikkoutuneen nimikyltti korvattiin uudella ja nimeksi tuli ”Mc Sorley’s Old Time Ale House”, myöhemmin poistettiin vielä ”Time”-sana ja lopullinen nimi oli saanut muotonsa.
1900-luvun alussa hetken aikaa baarissa tarjoiltiin oluen lisäksi myös ”väkeviä viinaksia”, tämä kokeilu kuitenkin loppui lyhyeen ja siitä asti Mc Sorley’sillä on tarjoiltu vain ja ainoastaan paikan omaa ale-olutta, tummaa ja vaaleaa.
Vuonna 1910 John nukkui pois 83-vuotiaana baarin yläpuolella sijaitsevassa kodissaan ja isännyys siirtyi hänen nuoremmalle pojalleen William ”Bill” Mc Sorleylle.
Vuosina 1920-1933 vallinneen kieltolain aikana Mc Sorley’s myi tuotetta joka oli nimeltään ”Near beer”. Tällä selvittiin pitkästä kieltolain ajanjaksosta ja vuonna 1933 toiminta jatkui jälleen normaalina. Tuolloin moni New Yorkin baareista alkoi hyväksyä myös naisasiakkaita, ei kuitenkaan Mc Sorley’s. He jatkoivat ainoastaan miesten baarina tunnuslauseenaan ”Good Ale, Raw Onions, and No Ladies”. ”
Vuonna 1936 kaksi vuotta ennen kuolemaansa Bill myi baarin vakiasiakkaalle, New Yorkin poliisivoimista eläkkeelle jäävälle Daniel O’Connellille josta tuli näin ensimmäinen ”ei Mc Sorley” baari-isäntä. Daniel kunnioitti baarin historiaa eikä tehnyt mainittavia muutoksia toimintaan.
Daniel ehti isännöidä baaria vain kolme vuotta ennen kuolemaansa, jolloin omistajaksi tuli – kanta-asiakkaiden kauhuksi – Danielin tytär Dorothy O’Connell Kirwan. Levisi pelko siitä että Dorothy naisena tekisi radikaaleja muutoksia toimintatapoihin. Dorothy kuitenkin säilytti kaiken ennallaan koska oli isälleen näin pyhästi luvannut. Asiakkaat eivät silti katsoneet hyvällä naisjohtajaa joten Dorothyn mies Harry otti vastuun ja kaikki oli jälleen hyvin.
1940-luvulla baari sai mainetta New Yorkerin ja Life Magazinen artikkeleissa sekä toimittaja Joseph Mitchellin kirjoittamien artikkeleiden pohjalta julkaistussa kirjassa ”Mc Sorley’s Wonderful Saloon”.
Vuonna 1954 baarin juhliessa 100-vuotista taivaltaan naisilta oli yhä pääsy kielletty. Mukaan lukien omistaja Dorothy joka vieraili paikalla vain sunnuntai-iltaisin paikan suljettua ovensa asiakkailta.
Vuonna 1960 Dorothyn ja Harryn poika Danny aloitti oppipoikana baarissa. Vuonna 1964 Irlannin vierailun aikana Harryn auto hajosi ja apuun riensi paikalle osunut Matthew Maher-niminen irlantilaismies. Kiitollisena kyydistä Harry tarjosi hänelle töitä ja ”Matty” muuttikin pian New Yorkiin työskentelemään tarjoilijana ja baarimikkona.
Vuonna 1970 baari sai syytteen naisten syrjinnästä ja hävittyään oikeudessa joutui vastentahtoisesti avaamaan ovensa myös ”hameväelle”. Danny halusi äitinsä olevan historian ensimmäinen naisasiakas mutta Dorothy kieltäytyi kunniasta vedoten isälleen antamaansa lupaukseen. Baarin wc toimi pitkään ”unisex”-periaatteella kunnes vihdoin vuonna 1987 naisille asennettiin oma wc.
Dorothyn ja Harryn kuoltua vuosina 1974-75 omistajuus siirtyi hetkeksi Danny-pojalle kunnes baarissa yhä työskentelevä Matthew Maher lunasti paikan itselleen ja historian kolmas perhe aloitti baarin pidon.
Vuonna 1994 tehtiin jälleen historiaa kun Mattyn tytär Teresa Maher De La Haba aloitti työt baarin takana, ensimmäisenä naisena historian aikana.
Vuoden 1910 jälkeen yhtään seinille ripustettua valokuvaa, taulua tai muistoesinettä ei ole poistettu, lisää on toki tullut ja seiniä tutkien voisikin viettää tuntikausia. Baaritiskin kaiteeseen kahlitut Houdinin käsiraudat kuuluvat erikoisimpiin esineisiin kuten myös baseball-tähdelle Mickey Mantlelle (myös baarin vakikalustoa aikanaan) kuulunut maila. Babe Ruth oli kuulemma hieman ennen kuolemaansa tullut lasilliselle baariin ja koska hänen liikkumisensa oli siinä vaiheessa ollut jo äärimmäisen vaivalloista, oli hän ottanut tuekseen ”kävelykepin”, tuon edellä mainitun mailan ja lahjoittanut sen myöhemmin baarin muistoesineiden kirjavaan mutta arvostettuun ja harvinaiseen joukkoon.
Valokuvista pitää ehdottomasti mainita yksi kuuluisimmista baseball-pelaaja Babe Ruthista otetuista valokuvista. Eräällä käynnillämme baarimikko kertoi meille kuvan tarinan jonka mukaan baseball-stadionin ammattikuvaajat olivat kieltäneet kuvan ottaneelta harrastevalokuvaajalta pelaajien kuvaamisen kasvopuolelta. Kuvaaja ikuisti sen vuoksi Babe Ruthista takaapäin otetun kuvan jossa oikealla näkyy rivistö ammattikuvaajia kameroineen. Kuvaaja sattui kuulumaan myös baarin kanta-asiakkaisiin ja valokuvan saatua kuuluisuutta hän lahjoitti alkuperäisen version ripustettavaksi baaritiskin taakse.
Ykkössijalla muistoesineissä ovat kuitenkin baaritiskin päällä kaasulamppukynttelikössä riippuvat toivomusluut. Tarinan mukaan toiseen maailmansotaan lähteneet nuoret sotilaspojat kävivät viimeisenä iltana ennen lähtöään nauttimassa kalkkuna- ja olutillallisen Mc Sorley'sillä. Jokainen ripusti kynttelikköön kalkkunan toivomusluun ja palattuaan sodasta kävivät noutamassa luun itselleen. Kynttelikössä yhä riippuvat luut edustavat niitä sotilaita jotka eivät koskaan palanneet sodasta.
Marraskuussa 2016 terveysviranomaiset sulkivat joksikin aikaa baarin vedoten siihen että paksun pölykerroksen alle peittyneet luut olivat terveysriski asiakkaille (terveyssyistä myös baarin hiiristä puhtaana pitäneet Minnie- ja Stinky-kissat joutuivat vetäytymään ennenaikaiselle eläkkeelle 2011). Viranomaiset vaativat joko poistamaan luut tai puhdistamaan ne pölykerroksesta. Luihin ei oltu koskettu vuosikymmeniin ja ikuinen porttikielto oli uhkana jos joku edes ajatteli tehdä moista. Siispä seuraavana sunnuntaiaamuna ennen baarin avaamista asiakkaille 70-vuotiaalla Mattyllä oli edessään sydäntä raastava työ, kivuta ylös matalille tikkaille ja äärimmäisen varovasti ottaa jokainen kahdestakymmenestäneljästä luusta yksitellen alas ja pyyhkiä pölyt pois. Osa luista mureni kosketuksesta, nämä palaset Matty keräsi kaikki tarkasti talteen ja säilyttää niitä nyt kotonaan Queensissa pyhäinjäännöksinä. Ehjänä säilyneet ripustettiin takaisin kynttelikköön jatkamaan sotilaiden kunniaksi muodostunutta perinnettä ja baari sai viikon katkon jälkeen jälleen luvan avata ovensa ja päästää uskolliset asiakkaat sisään.
Vuosien varrella baarin tuotteista ovat nautiskelleet useat kuuluisuudet Abraham Lincolnista ja Teddy Rooseveltista John Lennoniin. Vuonna 1994 New York Rangersien voitettua Stanley Cupin joukkue siirtyi juhlimaan baariin pokaalin kera. Joukkue nautti juomia pokaalista siinä määrin että illan jälkeen NHL joutui ottamaan pokaalin haltuunsa joksikin aikaa korjauksia varten…
Viime vuonna päätimme kunnioittaa 9/11-vuosipäivää nauttimalla lasilliset baarissa. Sisään astuessamme havaitsimme baarin olevan täynnä New Yorkin palo-ja poliisilaitoksen henkilöstöä juhlapuvuissaan ja saimme kuulla heidän kokoontuvan sinne joka vuosi suoraan muistojuhlasta nostamaan malja poismenneille kollegoille ja ystäville. Saimme kunnian liittyä mukaan, istuimme vaiti pienessä nurkkapöydässä ja kuuntelimme kunnioittaen tuon hienoa työtään tekevän väen muisteluita.
Muiden vanhojen baarien tapaan myös Mc Sorley’s on toiminut useiden sarjojen ja elokuvien kuvauspaikkana, elokuvista tunnetuin Suomessa lienee Sergio Leonen ohjaaama ja Robert De Niron tähdittämä ”Once upon a time in America” (”Suuri gangsterisota”).
Kun astut ensikertalaisena baarin sahajauhojen peittämälle lattialle, älä yritäkään tilata vaikkapa Budweiseria tai viinilasillista koska perinteitä kunnioittaen yhä tänäkin päivänä siellä tarjoillaan vain kahta juomaa, Mc Sorley’sin vaaleaa ja tummaa alea. Älä myöskään hämmästy kun tilattuasi yhden juoman eteesi ilmestyy kaksi pientä lasituopillista – kaikki tilaukset tuplataan mutta hinta veloitetaan vain yhdestä. Aiemmin ruokatarjoilu rajoittui vanhan moton mukaisesti raakoihin sipulirenkaisiin ja juustolautaseen mutta tänä päivänä keittiössä valmistetaan myös herkullisia burgereita, ranskalaisia, keittoa ja muuta pientä peruspurtavaa.
Mc Sorley’s:in ikivanhoista tunnuslauseista ”No Ladies”-osuus on siis jo mennyttä historiaa mutta kaksi pätee yhä tänäkin päivänä: "Be good or be gone” ja "We were here before you were born"
Käyttäydy siis paikan ansaitsemalla kunnioituksella ja saatat päästä meidän tavoin osallisiksi henkilökunnan ja kanta-asiakkaiden värikkäistä tarinoista.
Matkataan historiassa kauas taaksepäin Irlannin vihreille nummille:
Irlannissa vuonna 1827 syntynyt John Mc Sorley pakeni perunarutosta johtunutta nälänhätää laivalla Liverpoolista Amerikkaan vuonna 1851. Kolme vuotta myöhemmin 1854 hän avasi New Yorkissa baarin ja antoi sille nimeksi ”The Old House at Home”. Vuonna 1908 myrskyssä pudonneen ja rikkoutuneen nimikyltti korvattiin uudella ja nimeksi tuli ”Mc Sorley’s Old Time Ale House”, myöhemmin poistettiin vielä ”Time”-sana ja lopullinen nimi oli saanut muotonsa.
1900-luvun alussa hetken aikaa baarissa tarjoiltiin oluen lisäksi myös ”väkeviä viinaksia”, tämä kokeilu kuitenkin loppui lyhyeen ja siitä asti Mc Sorley’sillä on tarjoiltu vain ja ainoastaan paikan omaa ale-olutta, tummaa ja vaaleaa.
Vuonna 1910 John nukkui pois 83-vuotiaana baarin yläpuolella sijaitsevassa kodissaan ja isännyys siirtyi hänen nuoremmalle pojalleen William ”Bill” Mc Sorleylle.
Vuosina 1920-1933 vallinneen kieltolain aikana Mc Sorley’s myi tuotetta joka oli nimeltään ”Near beer”. Tällä selvittiin pitkästä kieltolain ajanjaksosta ja vuonna 1933 toiminta jatkui jälleen normaalina. Tuolloin moni New Yorkin baareista alkoi hyväksyä myös naisasiakkaita, ei kuitenkaan Mc Sorley’s. He jatkoivat ainoastaan miesten baarina tunnuslauseenaan ”Good Ale, Raw Onions, and No Ladies”. ”
Vuonna 1936 kaksi vuotta ennen kuolemaansa Bill myi baarin vakiasiakkaalle, New Yorkin poliisivoimista eläkkeelle jäävälle Daniel O’Connellille josta tuli näin ensimmäinen ”ei Mc Sorley” baari-isäntä. Daniel kunnioitti baarin historiaa eikä tehnyt mainittavia muutoksia toimintaan.
Daniel ehti isännöidä baaria vain kolme vuotta ennen kuolemaansa, jolloin omistajaksi tuli – kanta-asiakkaiden kauhuksi – Danielin tytär Dorothy O’Connell Kirwan. Levisi pelko siitä että Dorothy naisena tekisi radikaaleja muutoksia toimintatapoihin. Dorothy kuitenkin säilytti kaiken ennallaan koska oli isälleen näin pyhästi luvannut. Asiakkaat eivät silti katsoneet hyvällä naisjohtajaa joten Dorothyn mies Harry otti vastuun ja kaikki oli jälleen hyvin.
1940-luvulla baari sai mainetta New Yorkerin ja Life Magazinen artikkeleissa sekä toimittaja Joseph Mitchellin kirjoittamien artikkeleiden pohjalta julkaistussa kirjassa ”Mc Sorley’s Wonderful Saloon”.
Vuonna 1954 baarin juhliessa 100-vuotista taivaltaan naisilta oli yhä pääsy kielletty. Mukaan lukien omistaja Dorothy joka vieraili paikalla vain sunnuntai-iltaisin paikan suljettua ovensa asiakkailta.
Vuonna 1960 Dorothyn ja Harryn poika Danny aloitti oppipoikana baarissa. Vuonna 1964 Irlannin vierailun aikana Harryn auto hajosi ja apuun riensi paikalle osunut Matthew Maher-niminen irlantilaismies. Kiitollisena kyydistä Harry tarjosi hänelle töitä ja ”Matty” muuttikin pian New Yorkiin työskentelemään tarjoilijana ja baarimikkona.
Vuonna 1970 baari sai syytteen naisten syrjinnästä ja hävittyään oikeudessa joutui vastentahtoisesti avaamaan ovensa myös ”hameväelle”. Danny halusi äitinsä olevan historian ensimmäinen naisasiakas mutta Dorothy kieltäytyi kunniasta vedoten isälleen antamaansa lupaukseen. Baarin wc toimi pitkään ”unisex”-periaatteella kunnes vihdoin vuonna 1987 naisille asennettiin oma wc.
Dorothyn ja Harryn kuoltua vuosina 1974-75 omistajuus siirtyi hetkeksi Danny-pojalle kunnes baarissa yhä työskentelevä Matthew Maher lunasti paikan itselleen ja historian kolmas perhe aloitti baarin pidon.
Vuonna 1994 tehtiin jälleen historiaa kun Mattyn tytär Teresa Maher De La Haba aloitti työt baarin takana, ensimmäisenä naisena historian aikana.
Vuoden 1910 jälkeen yhtään seinille ripustettua valokuvaa, taulua tai muistoesinettä ei ole poistettu, lisää on toki tullut ja seiniä tutkien voisikin viettää tuntikausia. Baaritiskin kaiteeseen kahlitut Houdinin käsiraudat kuuluvat erikoisimpiin esineisiin kuten myös baseball-tähdelle Mickey Mantlelle (myös baarin vakikalustoa aikanaan) kuulunut maila. Babe Ruth oli kuulemma hieman ennen kuolemaansa tullut lasilliselle baariin ja koska hänen liikkumisensa oli siinä vaiheessa ollut jo äärimmäisen vaivalloista, oli hän ottanut tuekseen ”kävelykepin”, tuon edellä mainitun mailan ja lahjoittanut sen myöhemmin baarin muistoesineiden kirjavaan mutta arvostettuun ja harvinaiseen joukkoon.
Valokuvista pitää ehdottomasti mainita yksi kuuluisimmista baseball-pelaaja Babe Ruthista otetuista valokuvista. Eräällä käynnillämme baarimikko kertoi meille kuvan tarinan jonka mukaan baseball-stadionin ammattikuvaajat olivat kieltäneet kuvan ottaneelta harrastevalokuvaajalta pelaajien kuvaamisen kasvopuolelta. Kuvaaja ikuisti sen vuoksi Babe Ruthista takaapäin otetun kuvan jossa oikealla näkyy rivistö ammattikuvaajia kameroineen. Kuvaaja sattui kuulumaan myös baarin kanta-asiakkaisiin ja valokuvan saatua kuuluisuutta hän lahjoitti alkuperäisen version ripustettavaksi baaritiskin taakse.
Ykkössijalla muistoesineissä ovat kuitenkin baaritiskin päällä kaasulamppukynttelikössä riippuvat toivomusluut. Tarinan mukaan toiseen maailmansotaan lähteneet nuoret sotilaspojat kävivät viimeisenä iltana ennen lähtöään nauttimassa kalkkuna- ja olutillallisen Mc Sorley'sillä. Jokainen ripusti kynttelikköön kalkkunan toivomusluun ja palattuaan sodasta kävivät noutamassa luun itselleen. Kynttelikössä yhä riippuvat luut edustavat niitä sotilaita jotka eivät koskaan palanneet sodasta.
Marraskuussa 2016 terveysviranomaiset sulkivat joksikin aikaa baarin vedoten siihen että paksun pölykerroksen alle peittyneet luut olivat terveysriski asiakkaille (terveyssyistä myös baarin hiiristä puhtaana pitäneet Minnie- ja Stinky-kissat joutuivat vetäytymään ennenaikaiselle eläkkeelle 2011). Viranomaiset vaativat joko poistamaan luut tai puhdistamaan ne pölykerroksesta. Luihin ei oltu koskettu vuosikymmeniin ja ikuinen porttikielto oli uhkana jos joku edes ajatteli tehdä moista. Siispä seuraavana sunnuntaiaamuna ennen baarin avaamista asiakkaille 70-vuotiaalla Mattyllä oli edessään sydäntä raastava työ, kivuta ylös matalille tikkaille ja äärimmäisen varovasti ottaa jokainen kahdestakymmenestäneljästä luusta yksitellen alas ja pyyhkiä pölyt pois. Osa luista mureni kosketuksesta, nämä palaset Matty keräsi kaikki tarkasti talteen ja säilyttää niitä nyt kotonaan Queensissa pyhäinjäännöksinä. Ehjänä säilyneet ripustettiin takaisin kynttelikköön jatkamaan sotilaiden kunniaksi muodostunutta perinnettä ja baari sai viikon katkon jälkeen jälleen luvan avata ovensa ja päästää uskolliset asiakkaat sisään.
Vuosien varrella baarin tuotteista ovat nautiskelleet useat kuuluisuudet Abraham Lincolnista ja Teddy Rooseveltista John Lennoniin. Vuonna 1994 New York Rangersien voitettua Stanley Cupin joukkue siirtyi juhlimaan baariin pokaalin kera. Joukkue nautti juomia pokaalista siinä määrin että illan jälkeen NHL joutui ottamaan pokaalin haltuunsa joksikin aikaa korjauksia varten…
Viime vuonna päätimme kunnioittaa 9/11-vuosipäivää nauttimalla lasilliset baarissa. Sisään astuessamme havaitsimme baarin olevan täynnä New Yorkin palo-ja poliisilaitoksen henkilöstöä juhlapuvuissaan ja saimme kuulla heidän kokoontuvan sinne joka vuosi suoraan muistojuhlasta nostamaan malja poismenneille kollegoille ja ystäville. Saimme kunnian liittyä mukaan, istuimme vaiti pienessä nurkkapöydässä ja kuuntelimme kunnioittaen tuon hienoa työtään tekevän väen muisteluita.
Muiden vanhojen baarien tapaan myös Mc Sorley’s on toiminut useiden sarjojen ja elokuvien kuvauspaikkana, elokuvista tunnetuin Suomessa lienee Sergio Leonen ohjaaama ja Robert De Niron tähdittämä ”Once upon a time in America” (”Suuri gangsterisota”).
Kun astut ensikertalaisena baarin sahajauhojen peittämälle lattialle, älä yritäkään tilata vaikkapa Budweiseria tai viinilasillista koska perinteitä kunnioittaen yhä tänäkin päivänä siellä tarjoillaan vain kahta juomaa, Mc Sorley’sin vaaleaa ja tummaa alea. Älä myöskään hämmästy kun tilattuasi yhden juoman eteesi ilmestyy kaksi pientä lasituopillista – kaikki tilaukset tuplataan mutta hinta veloitetaan vain yhdestä. Aiemmin ruokatarjoilu rajoittui vanhan moton mukaisesti raakoihin sipulirenkaisiin ja juustolautaseen mutta tänä päivänä keittiössä valmistetaan myös herkullisia burgereita, ranskalaisia, keittoa ja muuta pientä peruspurtavaa.
Mc Sorley’s:in ikivanhoista tunnuslauseista ”No Ladies”-osuus on siis jo mennyttä historiaa mutta kaksi pätee yhä tänäkin päivänä: "Be good or be gone” ja "We were here before you were born"
Käyttäydy siis paikan ansaitsemalla kunnioituksella ja saatat päästä meidän tavoin osallisiksi henkilökunnan ja kanta-asiakkaiden värikkäistä tarinoista.
Count of comments: 0
Posted on 24 Sep 2018 by Sari
| Name: | Remember me |
| E-mail: | (optional) |
| Smile: |         |
| Captcha | |
