Sari's Kitchen blogi

Rakkaudesta ruokaan & Makujen maailmaan

Muutama New York-päivä on vierähtänyt ja mukaan on sattunut myös pari tälle ajankohdalle äärimmäisen harvinaista viileää sadepäivää. Sadekuuroja täällä toki piskoo silloin tällöin mutta yleensä lämpimän tuulahduksen kera ilman kosteusprosentin ollessa huippulukemissa (kuten eilen 90 %). Sadepäivinä tuli harrastettua julkisia kulkuneuvoja (metro, bussi ja lautta) enemmän kuin normaalisti ja saimme jälleen tutustua paikallisten asukkaiden kirjoon etenkin metromatkoilla. Vuosien varrella on nähty jos jonkinmoista vipeltäjää, useimmiten viihdyttävässä muodossa mutta satunnaisesti myös surullisempia tapauksia. Viihdyttäjiä (dollarin tai parin toivossa) on nähty mm. gospelin, räppärin, breakdancen, klassisen musiikin ja bluesin muodossa. Räppärin innoittamana aloimme kehittää omaa räppiä, ensimmäinen riimi valmistui nopeasti kotipaikkamme kunniaksi mutta jatko on vielä avoinna: ”I come from HayBay, doesn’t care what you say – yo ” :)

Ruokamaailmaan on myös päivien aikana uppouduttu täydellä sydämellä – ja vatsalla… Meksikolainen cuisine on aina maistunut meille joten sillä on tullut herkuteltua useampanakin päivänä, mm. tulisia kanaburritoja, tortilloja sekä eilen ”bisneslounas” Wall Streetin viereen parkkeeranneesta food truckista todella maukkaan chorizo-quesadillan muodossa.



Useampaan kertaan on tullut testattua myös se periamerikkalainen herkku eli Burger. Pakko käyttää isoa alkukirjainta koska täkäläiset burgerit ansaitsevat sen. Yhtään pettymystä ei vielä ole tullut vaikka niitä on maisteltu paikassa jos toisessakin, osa ollut vaatimattomia ns. ”Hole in the wall”-paikkoja. Eilen illalla muistelimme yhtä historian parasta täällä maistamaamme purilaista ja päätimme käydä uusintakierroksella testaamassa onko laatu säilynyt ennallaan. Tällä kertaa käynnistä tosin puuttuu viimekertainen yllätyselementti joka sai Pietun ensin puistelemaan päätään ja ihmettelemään onko vaimo seonnut lopullisesti ;) Olimme käyneet Midtownin galleriassa tutustumassa upeaan valokuvanäyttelyyn ja iski se perinteinen päivähiuko. Normaalitapaan olin tutustunut alueen ruokatarjontaan jo etukäteen ja tiesin heti minne menisimme hiukopalalle. Pietun ilme oli ikimuistoinen kun johdatin meidät viiden tähden hotellin ovesta sisälle ja läpi aulan jossa istui useampikin lady siemailemassa lounaan alkucocktailia. Aulan perällä seisoi pari ”kaapin kokoista” tyylikkääseen pukuun sonnustautunutta yönmustaa herrasmiestä joilta varmistin että olimme oikealla reitillä. Hienovaraisella ja tyylikkäällä tavalla osoittivat meille takanaan olevaa tummanpunaista paksua samettiverhoa ja kehottivat astumaan sisälle. Tässä vaiheessa aistin Pietun olevan jo lähtökuopissa karkumatkalle luottokorttinsa kanssa ! Astuimme verhojen välistä sisään aivan eri maailmaan – aivan kuin suoraan "Onnen päivät"-sarjasta (kuka muistaa vielä Fonzien ?) karibialaistyylisellä musiikilla maustettuna. Baseball-lippiksin varustetun henkilökunnan palvelu oli nopeaa, rentoa ja mutkatonta. Ja ne burgerit, edullisia ja maistuvia…NAM !!

Tämän kerran yksi parhaista uusista makuelämyksistä on koettu intialaisen ruoan parissa. Kotimetroasemamme alla sijaitsevasta intialaisravintolasta on napattu mukaan evästä parikin kertaa. Etenkin paikan samosat (kanalla ja kasviksilla täytetty kolmionmuotoinen friteerattu leivonnainen jota dipataan tulisen chutneyn ja korianteriraidan kanssa) vievät kielen mennessään. Jälkiruoista on testattu ”gulab jamun” (taikinapalleroita jotka on liotettu kardemummalla ja ruusuvedellä maustetussa sokerisiirapissa), hieman liian makeaa makuumme sekä ”kheer” (kardemummalla, pistaasipähkinöillä ja sahramilla maustettu riisivanukas), todella hyvää.

Uusiin ruokakulttuureihin on päästy tutustumaan myös rupattelemalla baarihenkilökunnan kanssa. Sunnuntai-iltana olimme käymässä Gramercyn alueella ja piipahdimme meille uuteen tunnelmalliseen, kynttilöin valaistuun hämärään baariin (ei siis pahalla tavalla hämärään ;). Istahdimme baaritiskille, tilasimme juomat ja aloin juttusille ne tarjoilleen mukavan nuoren naisen kanssa. Selvisi että hän on kotoisin Kolumbiasta ja muuttanut New Yorkiin teini-iässä. Sain kuulla parhaat palat maan ruokakulttuurista sekä suositukset lähiseutumme kolumbialaisravintoloista, sattumalta myös hän asuu Astoriassa Queensissa.
Tiistaina vierailimme yhdessä kantapaikoistamme, vanhassa Whitehorse Tavernassa (jonka historiasta lisää myöhemmin) ja tiskin takana ei ollutkaan vanha tuttavamme Bob vaan uusi kasvo meille, Madagaskarilta 6-vuotiaana New Yorkiin muuttanut Luva. Hän vierailee yhä silloin tällöin saarella (maailman neljänneksi suurin saari) ja tutustutti meidät paitsi omiin paikallisiin suosikkiruokiinsa myös antoi vinkin uudesta Madagaskarilaisesta food truckista. Tavoitteenamme onkin selvittää auton sijainti (vaihtelee päivittäin) ja käydä tutustumassa siihen. Opimme myös pari sanaa ”malagassia”, saa nähdä milloin niille tulee seuraavan kerran käyttöä :)

Count of comments: 0