Mainittakoon näin aluksi että tämä kertomus on kirjoitettu harvinaisissa olosuhteissa, 10 kilometrin korkeudessa ja 1000 kilometrin tuntinopeudessa ;)
Matkataan historiassa kauas taaksepäin Irlannin vihreille nummille:
Irlannissa vuonna 1827 syntynyt John Mc Sorley pakeni perunarutosta johtunutta nälänhätää laivalla Liverpoolista Amerikkaan vuonna 1851. Kolme vuotta myöhemmin 1854 hän avasi New Yorkissa baarin ja antoi sille nimeksi ”The Old House at Home”. Vuonna 1908 myrskyssä pudonneen ja rikkoutuneen nimikyltti korvattiin uudella ja nimeksi tuli ”Mc Sorley’s Old Time Ale House”, myöhemmin poistettiin vielä ”Time”-sana ja lopullinen nimi oli saanut muotonsa.
1900-luvun alussa hetken aikaa baarissa tarjoiltiin oluen lisäksi myös ”väkeviä viinaksia”, tämä kokeilu kuitenkin loppui lyhyeen ja siitä asti Mc Sorley’sillä on tarjoiltu vain ja ainoastaan paikan omaa ale-olutta, tummaa ja vaaleaa.
Vuonna 1910 John nukkui pois 83-vuotiaana baarin yläpuolella sijaitsevassa kodissaan ja isännyys siirtyi hänen nuoremmalle pojalleen William ”Bill” Mc Sorleylle.
Vuosina 1920-1933 vallinneen kieltolain aikana Mc Sorley’s myi tuotetta joka oli nimeltään ”Near beer”. Tällä selvittiin pitkästä kieltolain ajanjaksosta ja vuonna 1933 toiminta jatkui jälleen normaalina. Tuolloin moni New Yorkin baareista alkoi hyväksyä myös naisasiakkaita, ei kuitenkaan Mc Sorley’s. He jatkoivat ainoastaan miesten baarina tunnuslauseenaan ”Good Ale, Raw Onions, and No Ladies”. ”
Vuonna 1936 kaksi vuotta ennen kuolemaansa Bill myi baarin vakiasiakkaalle, New Yorkin poliisivoimista eläkkeelle jäävälle Daniel O’Connellille josta tuli näin ensimmäinen ”ei Mc Sorley” baari-isäntä. Daniel kunnioitti baarin historiaa eikä tehnyt mainittavia muutoksia toimintaan.
Daniel ehti isännöidä baaria vain kolme vuotta ennen kuolemaansa, jolloin omistajaksi tuli – kanta-asiakkaiden kauhuksi – Danielin tytär Dorothy O’Connell Kirwan. Levisi pelko siitä että Dorothy naisena tekisi radikaaleja muutoksia toimintatapoihin. Dorothy kuitenkin säilytti kaiken ennallaan koska oli isälleen näin pyhästi luvannut. Asiakkaat eivät silti katsoneet hyvällä naisjohtajaa joten Dorothyn mies Harry otti vastuun ja kaikki oli jälleen hyvin.
1940-luvulla baari sai mainetta New Yorkerin ja Life Magazinen artikkeleissa sekä toimittaja Joseph Mitchellin kirjoittamien artikkeleiden pohjalta julkaistussa kirjassa ”Mc Sorley’s Wonderful Saloon”.
Vuonna 1954 baarin juhliessa 100-vuotista taivaltaan naisilta oli yhä pääsy kielletty. Mukaan lukien omistaja Dorothy joka vieraili paikalla vain sunnuntai-iltaisin paikan suljettua ovensa asiakkailta.
Vuonna 1960 Dorothyn ja Harryn poika Danny aloitti oppipoikana baarissa. Vuonna 1964 Irlannin vierailun aikana Harryn auto hajosi ja apuun riensi paikalle osunut Matthew Maher-niminen irlantilaismies. Kiitollisena kyydistä Harry tarjosi hänelle töitä ja ”Matty” muuttikin pian New Yorkiin työskentelemään tarjoilijana ja baarimikkona.
Vuonna 1970 baari sai syytteen naisten syrjinnästä ja hävittyään oikeudessa joutui vastentahtoisesti avaamaan ovensa myös ”hameväelle”. Danny halusi äitinsä olevan historian ensimmäinen naisasiakas mutta Dorothy kieltäytyi kunniasta vedoten isälleen antamaansa lupaukseen. Baarin wc toimi pitkään ”unisex”-periaatteella kunnes vihdoin vuonna 1987 naisille asennettiin oma wc.
Dorothyn ja Harryn kuoltua vuosina 1974-75 omistajuus siirtyi hetkeksi Danny-pojalle kunnes baarissa yhä työskentelevä Matthew Maher lunasti paikan itselleen ja historian kolmas perhe aloitti baarin pidon.
Vuonna 1994 tehtiin jälleen historiaa kun Mattyn tytär Teresa Maher De La Haba aloitti työt baarin takana, ensimmäisenä naisena historian aikana.
Vuoden 1910 jälkeen yhtään seinille ripustettua valokuvaa, taulua tai muistoesinettä ei ole poistettu, lisää on toki tullut ja seiniä tutkien voisikin viettää tuntikausia. Baaritiskin kaiteeseen kahlitut Houdinin käsiraudat kuuluvat erikoisimpiin esineisiin kuten myös baseball-tähdelle Mickey Mantlelle (myös baarin vakikalustoa aikanaan) kuulunut maila. Babe Ruth oli kuulemma hieman ennen kuolemaansa tullut lasilliselle baariin ja koska hänen liikkumisensa oli siinä vaiheessa ollut jo äärimmäisen vaivalloista, oli hän ottanut tuekseen ”kävelykepin”, tuon edellä mainitun mailan ja lahjoittanut sen myöhemmin baarin muistoesineiden kirjavaan mutta arvostettuun ja harvinaiseen joukkoon.
Valokuvista pitää ehdottomasti mainita yksi kuuluisimmista baseball-pelaaja Babe Ruthista otetuista valokuvista. Eräällä käynnillämme baarimikko kertoi meille kuvan tarinan jonka mukaan baseball-stadionin ammattikuvaajat olivat kieltäneet kuvan ottaneelta harrastevalokuvaajalta pelaajien kuvaamisen kasvopuolelta. Kuvaaja ikuisti sen vuoksi Babe Ruthista takaapäin otetun kuvan jossa oikealla näkyy rivistö ammattikuvaajia kameroineen. Kuvaaja sattui kuulumaan myös baarin kanta-asiakkaisiin ja valokuvan saatua kuuluisuutta hän lahjoitti alkuperäisen version ripustettavaksi baaritiskin taakse.
Ykkössijalla muistoesineissä ovat kuitenkin baaritiskin päällä kaasulamppukynttelikössä riippuvat toivomusluut. Tarinan mukaan toiseen maailmansotaan lähteneet nuoret sotilaspojat kävivät viimeisenä iltana ennen lähtöään nauttimassa kalkkuna- ja olutillallisen Mc Sorley'sillä. Jokainen ripusti kynttelikköön kalkkunan toivomusluun ja palattuaan sodasta kävivät noutamassa luun itselleen. Kynttelikössä yhä riippuvat luut edustavat niitä sotilaita jotka eivät koskaan palanneet sodasta.
Marraskuussa 2016 terveysviranomaiset sulkivat joksikin aikaa baarin vedoten siihen että paksun pölykerroksen alle peittyneet luut olivat terveysriski asiakkaille (terveyssyistä myös baarin hiiristä puhtaana pitäneet Minnie- ja Stinky-kissat joutuivat vetäytymään ennenaikaiselle eläkkeelle 2011). Viranomaiset vaativat joko poistamaan luut tai puhdistamaan ne pölykerroksesta. Luihin ei oltu koskettu vuosikymmeniin ja ikuinen porttikielto oli uhkana jos joku edes ajatteli tehdä moista. Siispä seuraavana sunnuntaiaamuna ennen baarin avaamista asiakkaille 70-vuotiaalla Mattyllä oli edessään sydäntä raastava työ, kivuta ylös matalille tikkaille ja äärimmäisen varovasti ottaa jokainen kahdestakymmenestäneljästä luusta yksitellen alas ja pyyhkiä pölyt pois. Osa luista mureni kosketuksesta, nämä palaset Matty keräsi kaikki tarkasti talteen ja säilyttää niitä nyt kotonaan Queensissa pyhäinjäännöksinä. Ehjänä säilyneet ripustettiin takaisin kynttelikköön jatkamaan sotilaiden kunniaksi muodostunutta perinnettä ja baari sai viikon katkon jälkeen jälleen luvan avata ovensa ja päästää uskolliset asiakkaat sisään.
Vuosien varrella baarin tuotteista ovat nautiskelleet useat kuuluisuudet Abraham Lincolnista ja Teddy Rooseveltista John Lennoniin. Vuonna 1994 New York Rangersien voitettua Stanley Cupin joukkue siirtyi juhlimaan baariin pokaalin kera. Joukkue nautti juomia pokaalista siinä määrin että illan jälkeen NHL joutui ottamaan pokaalin haltuunsa joksikin aikaa korjauksia varten…
Viime vuonna päätimme kunnioittaa 9/11-vuosipäivää nauttimalla lasilliset baarissa. Sisään astuessamme havaitsimme baarin olevan täynnä New Yorkin palo-ja poliisilaitoksen henkilöstöä juhlapuvuissaan ja saimme kuulla heidän kokoontuvan sinne joka vuosi suoraan muistojuhlasta nostamaan malja poismenneille kollegoille ja ystäville. Saimme kunnian liittyä mukaan, istuimme vaiti pienessä nurkkapöydässä ja kuuntelimme kunnioittaen tuon hienoa työtään tekevän väen muisteluita.
Muiden vanhojen baarien tapaan myös Mc Sorley’s on toiminut useiden sarjojen ja elokuvien kuvauspaikkana, elokuvista tunnetuin Suomessa lienee Sergio Leonen ohjaaama ja Robert De Niron tähdittämä ”Once upon a time in America” (”Suuri gangsterisota”).
Kun astut ensikertalaisena baarin sahajauhojen peittämälle lattialle, älä yritäkään tilata vaikkapa Budweiseria tai viinilasillista koska perinteitä kunnioittaen yhä tänäkin päivänä siellä tarjoillaan vain kahta juomaa, Mc Sorley’sin vaaleaa ja tummaa alea. Älä myöskään hämmästy kun tilattuasi yhden juoman eteesi ilmestyy kaksi pientä lasituopillista – kaikki tilaukset tuplataan mutta hinta veloitetaan vain yhdestä. Aiemmin ruokatarjoilu rajoittui vanhan moton mukaisesti raakoihin sipulirenkaisiin ja juustolautaseen mutta tänä päivänä keittiössä valmistetaan myös herkullisia burgereita, ranskalaisia, keittoa ja muuta pientä peruspurtavaa.
Mc Sorley’s:in ikivanhoista tunnuslauseista ”No Ladies”-osuus on siis jo mennyttä historiaa mutta kaksi pätee yhä tänäkin päivänä: "Be good or be gone” ja "We were here before you were born"
Käyttäydy siis paikan ansaitsemalla kunnioituksella ja saatat päästä meidän tavoin osallisiksi henkilökunnan ja kanta-asiakkaiden värikkäistä tarinoista.
Matkataan historiassa kauas taaksepäin Irlannin vihreille nummille:
Irlannissa vuonna 1827 syntynyt John Mc Sorley pakeni perunarutosta johtunutta nälänhätää laivalla Liverpoolista Amerikkaan vuonna 1851. Kolme vuotta myöhemmin 1854 hän avasi New Yorkissa baarin ja antoi sille nimeksi ”The Old House at Home”. Vuonna 1908 myrskyssä pudonneen ja rikkoutuneen nimikyltti korvattiin uudella ja nimeksi tuli ”Mc Sorley’s Old Time Ale House”, myöhemmin poistettiin vielä ”Time”-sana ja lopullinen nimi oli saanut muotonsa.
1900-luvun alussa hetken aikaa baarissa tarjoiltiin oluen lisäksi myös ”väkeviä viinaksia”, tämä kokeilu kuitenkin loppui lyhyeen ja siitä asti Mc Sorley’sillä on tarjoiltu vain ja ainoastaan paikan omaa ale-olutta, tummaa ja vaaleaa.
Vuonna 1910 John nukkui pois 83-vuotiaana baarin yläpuolella sijaitsevassa kodissaan ja isännyys siirtyi hänen nuoremmalle pojalleen William ”Bill” Mc Sorleylle.
Vuosina 1920-1933 vallinneen kieltolain aikana Mc Sorley’s myi tuotetta joka oli nimeltään ”Near beer”. Tällä selvittiin pitkästä kieltolain ajanjaksosta ja vuonna 1933 toiminta jatkui jälleen normaalina. Tuolloin moni New Yorkin baareista alkoi hyväksyä myös naisasiakkaita, ei kuitenkaan Mc Sorley’s. He jatkoivat ainoastaan miesten baarina tunnuslauseenaan ”Good Ale, Raw Onions, and No Ladies”. ”
Vuonna 1936 kaksi vuotta ennen kuolemaansa Bill myi baarin vakiasiakkaalle, New Yorkin poliisivoimista eläkkeelle jäävälle Daniel O’Connellille josta tuli näin ensimmäinen ”ei Mc Sorley” baari-isäntä. Daniel kunnioitti baarin historiaa eikä tehnyt mainittavia muutoksia toimintaan.
Daniel ehti isännöidä baaria vain kolme vuotta ennen kuolemaansa, jolloin omistajaksi tuli – kanta-asiakkaiden kauhuksi – Danielin tytär Dorothy O’Connell Kirwan. Levisi pelko siitä että Dorothy naisena tekisi radikaaleja muutoksia toimintatapoihin. Dorothy kuitenkin säilytti kaiken ennallaan koska oli isälleen näin pyhästi luvannut. Asiakkaat eivät silti katsoneet hyvällä naisjohtajaa joten Dorothyn mies Harry otti vastuun ja kaikki oli jälleen hyvin.
1940-luvulla baari sai mainetta New Yorkerin ja Life Magazinen artikkeleissa sekä toimittaja Joseph Mitchellin kirjoittamien artikkeleiden pohjalta julkaistussa kirjassa ”Mc Sorley’s Wonderful Saloon”.
Vuonna 1954 baarin juhliessa 100-vuotista taivaltaan naisilta oli yhä pääsy kielletty. Mukaan lukien omistaja Dorothy joka vieraili paikalla vain sunnuntai-iltaisin paikan suljettua ovensa asiakkailta.
Vuonna 1960 Dorothyn ja Harryn poika Danny aloitti oppipoikana baarissa. Vuonna 1964 Irlannin vierailun aikana Harryn auto hajosi ja apuun riensi paikalle osunut Matthew Maher-niminen irlantilaismies. Kiitollisena kyydistä Harry tarjosi hänelle töitä ja ”Matty” muuttikin pian New Yorkiin työskentelemään tarjoilijana ja baarimikkona.
Vuonna 1970 baari sai syytteen naisten syrjinnästä ja hävittyään oikeudessa joutui vastentahtoisesti avaamaan ovensa myös ”hameväelle”. Danny halusi äitinsä olevan historian ensimmäinen naisasiakas mutta Dorothy kieltäytyi kunniasta vedoten isälleen antamaansa lupaukseen. Baarin wc toimi pitkään ”unisex”-periaatteella kunnes vihdoin vuonna 1987 naisille asennettiin oma wc.
Dorothyn ja Harryn kuoltua vuosina 1974-75 omistajuus siirtyi hetkeksi Danny-pojalle kunnes baarissa yhä työskentelevä Matthew Maher lunasti paikan itselleen ja historian kolmas perhe aloitti baarin pidon.
Vuonna 1994 tehtiin jälleen historiaa kun Mattyn tytär Teresa Maher De La Haba aloitti työt baarin takana, ensimmäisenä naisena historian aikana.
Vuoden 1910 jälkeen yhtään seinille ripustettua valokuvaa, taulua tai muistoesinettä ei ole poistettu, lisää on toki tullut ja seiniä tutkien voisikin viettää tuntikausia. Baaritiskin kaiteeseen kahlitut Houdinin käsiraudat kuuluvat erikoisimpiin esineisiin kuten myös baseball-tähdelle Mickey Mantlelle (myös baarin vakikalustoa aikanaan) kuulunut maila. Babe Ruth oli kuulemma hieman ennen kuolemaansa tullut lasilliselle baariin ja koska hänen liikkumisensa oli siinä vaiheessa ollut jo äärimmäisen vaivalloista, oli hän ottanut tuekseen ”kävelykepin”, tuon edellä mainitun mailan ja lahjoittanut sen myöhemmin baarin muistoesineiden kirjavaan mutta arvostettuun ja harvinaiseen joukkoon.
Valokuvista pitää ehdottomasti mainita yksi kuuluisimmista baseball-pelaaja Babe Ruthista otetuista valokuvista. Eräällä käynnillämme baarimikko kertoi meille kuvan tarinan jonka mukaan baseball-stadionin ammattikuvaajat olivat kieltäneet kuvan ottaneelta harrastevalokuvaajalta pelaajien kuvaamisen kasvopuolelta. Kuvaaja ikuisti sen vuoksi Babe Ruthista takaapäin otetun kuvan jossa oikealla näkyy rivistö ammattikuvaajia kameroineen. Kuvaaja sattui kuulumaan myös baarin kanta-asiakkaisiin ja valokuvan saatua kuuluisuutta hän lahjoitti alkuperäisen version ripustettavaksi baaritiskin taakse.
Ykkössijalla muistoesineissä ovat kuitenkin baaritiskin päällä kaasulamppukynttelikössä riippuvat toivomusluut. Tarinan mukaan toiseen maailmansotaan lähteneet nuoret sotilaspojat kävivät viimeisenä iltana ennen lähtöään nauttimassa kalkkuna- ja olutillallisen Mc Sorley'sillä. Jokainen ripusti kynttelikköön kalkkunan toivomusluun ja palattuaan sodasta kävivät noutamassa luun itselleen. Kynttelikössä yhä riippuvat luut edustavat niitä sotilaita jotka eivät koskaan palanneet sodasta.
Marraskuussa 2016 terveysviranomaiset sulkivat joksikin aikaa baarin vedoten siihen että paksun pölykerroksen alle peittyneet luut olivat terveysriski asiakkaille (terveyssyistä myös baarin hiiristä puhtaana pitäneet Minnie- ja Stinky-kissat joutuivat vetäytymään ennenaikaiselle eläkkeelle 2011). Viranomaiset vaativat joko poistamaan luut tai puhdistamaan ne pölykerroksesta. Luihin ei oltu koskettu vuosikymmeniin ja ikuinen porttikielto oli uhkana jos joku edes ajatteli tehdä moista. Siispä seuraavana sunnuntaiaamuna ennen baarin avaamista asiakkaille 70-vuotiaalla Mattyllä oli edessään sydäntä raastava työ, kivuta ylös matalille tikkaille ja äärimmäisen varovasti ottaa jokainen kahdestakymmenestäneljästä luusta yksitellen alas ja pyyhkiä pölyt pois. Osa luista mureni kosketuksesta, nämä palaset Matty keräsi kaikki tarkasti talteen ja säilyttää niitä nyt kotonaan Queensissa pyhäinjäännöksinä. Ehjänä säilyneet ripustettiin takaisin kynttelikköön jatkamaan sotilaiden kunniaksi muodostunutta perinnettä ja baari sai viikon katkon jälkeen jälleen luvan avata ovensa ja päästää uskolliset asiakkaat sisään.
Vuosien varrella baarin tuotteista ovat nautiskelleet useat kuuluisuudet Abraham Lincolnista ja Teddy Rooseveltista John Lennoniin. Vuonna 1994 New York Rangersien voitettua Stanley Cupin joukkue siirtyi juhlimaan baariin pokaalin kera. Joukkue nautti juomia pokaalista siinä määrin että illan jälkeen NHL joutui ottamaan pokaalin haltuunsa joksikin aikaa korjauksia varten…
Viime vuonna päätimme kunnioittaa 9/11-vuosipäivää nauttimalla lasilliset baarissa. Sisään astuessamme havaitsimme baarin olevan täynnä New Yorkin palo-ja poliisilaitoksen henkilöstöä juhlapuvuissaan ja saimme kuulla heidän kokoontuvan sinne joka vuosi suoraan muistojuhlasta nostamaan malja poismenneille kollegoille ja ystäville. Saimme kunnian liittyä mukaan, istuimme vaiti pienessä nurkkapöydässä ja kuuntelimme kunnioittaen tuon hienoa työtään tekevän väen muisteluita.
Muiden vanhojen baarien tapaan myös Mc Sorley’s on toiminut useiden sarjojen ja elokuvien kuvauspaikkana, elokuvista tunnetuin Suomessa lienee Sergio Leonen ohjaaama ja Robert De Niron tähdittämä ”Once upon a time in America” (”Suuri gangsterisota”).
Kun astut ensikertalaisena baarin sahajauhojen peittämälle lattialle, älä yritäkään tilata vaikkapa Budweiseria tai viinilasillista koska perinteitä kunnioittaen yhä tänäkin päivänä siellä tarjoillaan vain kahta juomaa, Mc Sorley’sin vaaleaa ja tummaa alea. Älä myöskään hämmästy kun tilattuasi yhden juoman eteesi ilmestyy kaksi pientä lasituopillista – kaikki tilaukset tuplataan mutta hinta veloitetaan vain yhdestä. Aiemmin ruokatarjoilu rajoittui vanhan moton mukaisesti raakoihin sipulirenkaisiin ja juustolautaseen mutta tänä päivänä keittiössä valmistetaan myös herkullisia burgereita, ranskalaisia, keittoa ja muuta pientä peruspurtavaa.
Mc Sorley’s:in ikivanhoista tunnuslauseista ”No Ladies”-osuus on siis jo mennyttä historiaa mutta kaksi pätee yhä tänäkin päivänä: "Be good or be gone” ja "We were here before you were born"
Käyttäydy siis paikan ansaitsemalla kunnioituksella ja saatat päästä meidän tavoin osallisiksi henkilökunnan ja kanta-asiakkaiden värikkäistä tarinoista.
Posted on 24 Sep 2018 by Sari
Kiinnostuksemme New Yorkin vanhoihin baareihin virisi noin 10 vuotta sitten piipahtaessamme sattumalta lounaalle erääseen niistä; Old Town Bar:iin. Nautittuamme maistuvan aterian viereemme istahti vanhempi herrasmies ja aloimme juttusille hänen kanssaan. Huomattuaan kiinnostuksemme historiaan hän kysyi olimmeko koskaan kuulleet paikasta nimeltä ”The Players” ? Emme olleet ja sen kuultuaan hän vaati että saisi viedä meidät tutustumaan muutaman korttelin päässä sijaitsevaan paikkaan. Käveltyämme perille huomasimme päätyneemme vanhalle yksityiselle klubille joka on omistettu useiden lajien taiteilijoille ja heidän vierailleen.
Isäntämme kuului klubin jäsenistöön ja näin ollen pääsimme hänen seurassaan tutustumaan mielettömän upeaan rakennukseen. Talon alkuperäinen omistaja Edwin Booth tuli aikanaan tunnetuksi paitsi huomattavasta näyttelijänurastaan myös presidentti Abraham Lincolnin salamurhanneen John Wilkes Boothin veljenä. Ehkäpä ajankohdasta (pari päivää ennen joulua) johtuen talossa ei sillä hetkellä ollut yhtään muuta vierailijaa joten saimme todellakin henkilökohtaisen, ”once in a lifetime”, opastetun kierroksen Henry-nimisen herrasmiehen seurassa. Meitä kohtaasi sellainen historian tulva jota ei voi kuvailla sanoin. Kiertäessämme huoneesta toiseen ihailimme aiemmista ja nykyisistä jäsenistä maalattuja tauluja, aina Mark Twainista Katharine Hepburniin. Pietu ikuisti muutaman tauluista valokuviksi:
Jack Lemmon
Tommy Lee Jones
Humphrey Bogart
Isäntämme olisi halunnut tarjota meille kierroksen päätteeksi vielä drinkin talon baarissa mutta se oli suljettuna. Ei hätää, hänellä oli mainio toinen vaihtoehto mielessään ja siirryimme parin korttelin päässä sijaitsevaan vanhaan baariin jossa historian hyökyaalto jatkui. Seinät olivat (ja ovat yhä) täynnä valokuvia joissa yleensä paikan omistaja ja/tai joku muu henkilökunnasta poseeraa baarin kuuluisien kanta-asiakkaiden seurassa. Mainittakoon heistä muutama: Tom Hanks, Frank Sinatra, Julia Roberts, Johnny Depp jne…
Tuo iltapäivä herätti kipinän aiheeseen ja kotiin palattuamme aloitin lisätutkimukset. Listasin 10 Manhattanin vanhinta baaria, tutkin niiden historiaa ja nykypäivää ja asetimme tavoitteeksi vierailla jokaisessa niistä. Tavoite on saavutettu jo aikaa sitten, itse asiassa vanhin niistä ”Bridge cafe” (avattu 1794) kärsi hurrikaani Sandyn aikana niin vakavia vaurioita että se jouduttiin sulkemaan. Onneksemme ehdimme vierailla siellä kerran ennen Sandyn hyökkäystä New Yorkiin.
Kaikkiin on siis käyty tutustumassa ja muutamasta on tullut vuosien aikana suosikkipaikkojamme New Yorkissa. Seuraavassa blogissa tutustutaan niistä vanhimpaan, Mc Sorley’s Old Ale Houseen.
Isäntämme kuului klubin jäsenistöön ja näin ollen pääsimme hänen seurassaan tutustumaan mielettömän upeaan rakennukseen. Talon alkuperäinen omistaja Edwin Booth tuli aikanaan tunnetuksi paitsi huomattavasta näyttelijänurastaan myös presidentti Abraham Lincolnin salamurhanneen John Wilkes Boothin veljenä. Ehkäpä ajankohdasta (pari päivää ennen joulua) johtuen talossa ei sillä hetkellä ollut yhtään muuta vierailijaa joten saimme todellakin henkilökohtaisen, ”once in a lifetime”, opastetun kierroksen Henry-nimisen herrasmiehen seurassa. Meitä kohtaasi sellainen historian tulva jota ei voi kuvailla sanoin. Kiertäessämme huoneesta toiseen ihailimme aiemmista ja nykyisistä jäsenistä maalattuja tauluja, aina Mark Twainista Katharine Hepburniin. Pietu ikuisti muutaman tauluista valokuviksi:
Jack Lemmon
Tommy Lee Jones
Humphrey Bogart
Isäntämme olisi halunnut tarjota meille kierroksen päätteeksi vielä drinkin talon baarissa mutta se oli suljettuna. Ei hätää, hänellä oli mainio toinen vaihtoehto mielessään ja siirryimme parin korttelin päässä sijaitsevaan vanhaan baariin jossa historian hyökyaalto jatkui. Seinät olivat (ja ovat yhä) täynnä valokuvia joissa yleensä paikan omistaja ja/tai joku muu henkilökunnasta poseeraa baarin kuuluisien kanta-asiakkaiden seurassa. Mainittakoon heistä muutama: Tom Hanks, Frank Sinatra, Julia Roberts, Johnny Depp jne…
Tuo iltapäivä herätti kipinän aiheeseen ja kotiin palattuamme aloitin lisätutkimukset. Listasin 10 Manhattanin vanhinta baaria, tutkin niiden historiaa ja nykypäivää ja asetimme tavoitteeksi vierailla jokaisessa niistä. Tavoite on saavutettu jo aikaa sitten, itse asiassa vanhin niistä ”Bridge cafe” (avattu 1794) kärsi hurrikaani Sandyn aikana niin vakavia vaurioita että se jouduttiin sulkemaan. Onneksemme ehdimme vierailla siellä kerran ennen Sandyn hyökkäystä New Yorkiin.
Kaikkiin on siis käyty tutustumassa ja muutamasta on tullut vuosien aikana suosikkipaikkojamme New Yorkissa. Seuraavassa blogissa tutustutaan niistä vanhimpaan, Mc Sorley’s Old Ale Houseen.
Posted on 22 Sep 2018 by Sari
Muutaman päivän aikana on saatu jälleen tutustua täysin uusiin makumaailmoihin ! Aloitetaanpa vaikka aamiaisista; uskomatonta kyllä kaikkien näiden vuosien aikana emme ole kertaakaan nauttineet periamerikkalaista aamupalaa eli bagelia. Kanadassa tosin jokusen kerran mutta niitä ei lasketa ;) Eilen jätimme normaalin aamiaisen (kreikkalaista jugurttia, hunajaa ja mustikoita minulle ja kulhollinen ”ziukaleita” (=mysliä) mustikoiden ja maidon kera Pietulle) väliin ja kipaisin nurkan takaa paahdetun sesambagelin (amerikkalaiseen tapaan yksi oli riittävän suuri täyttämään jopa meidän suuriruokaisten vatsat) klassisella savulohi-kermajuusto-täytteellä. Ei yhtään hassumpi uusi tuttavuus !
Eräällä aamiaisella oli pakko testata lähikaupan hedelmätiskiltä löytynyttä erikoisen näköistä palleroa – kaktuspäärynää. Maku muistuttaa todellakin päärynää mutta sisus on täynnä pieniä hankalasti poistettavia siemeniä joten kokeilu jäi tuohon yhteen yksilöön. Samalla kauppareissulla bongasin myös ison korillisen kaktuksenlehtiä ja mukaan tarttui (sananmukaisesti, jokunen piikki poistettiin sormista kuvaussession jälkeen) kuvausta varten yksi lehdykkä. Kokkauskokeilu tuosta tuotteesta jää toiseen kertaan vaikkakin tiedän että siitä pystyy saamaan herkkua aikaiseksi monellakin tavalla.
Lounaan merkeissä on nautittu uusien burgerkokeilujen lisäksi mm. seuraavia kotipuolessa eksoottisempien maiden herkkuja:
BANH MI / VIETNAM
Paahdettu patonki joka on sullottu täyteen maksapateeta, majoneesia, pikkelöityjä kasviksia ja tuoreita yrttejä. Omassa versiossamme oli vielä lisäksi grillattua kanaa; samantapainen kuin aiemmin nauttimamme kolumbialainen voileipä mutta aasialaisella twistillä. Jotkut tahot kutsuvat tätä maailman parhaaksi ”voileiväksi”, olen valmis äänestämään sen puolesta.
BIBIMBAP/KOREA
Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”sekaruokaa” ja sellaisen lautasellisen saimmekin käydessämme eräänä aamupäivänä Etelä-Manhattanilla sijaitsevassa korealaisessa delissä jossa vierailemme ainakin kerran joka matkallamme.
Bibimbap tarjoillaan kulhosta jossa riisin päälle asetellaan muut ainekset; erilaisia vihanneksia tuoreina ja pikkelöityinä, ituja, tofua, sieniä ja gochugang-chilitahnaa. Kasvisversioon voi lisätä haluamansa proteiini, meillä se yllättäen oli kanaa. Sitten vain koko hoito lusikalla tai puikoilla sekaisin ja korealainen lounas on valmis. Nautimme sen perinteiseen tapaan delin vieressä sijaitsevassa ”häränpylly-puistossa”… Te jotka olette käyneet kaupungissa tiedätte varmasti mikä on kyseessä ;)
AREPA/VENEZUELA
Arepaa kutsutaan Venezuelan kansallisruoaksi ja ne ovatkin siellä samassa asemassa kuin burgerit Amerikassa tai tacot Meksikossa. Maissijauhosta tehdyn leipäsen sisään sullotaan halutut raaka-aineet; oma versiomme sisälsi grillattua kanaa, chorizoa, avocadoa, majoneesia ja chimichurri-kastiketta. Viimeistelyyn vielä loraus limettiä ja paikan omaa ”hot saucea” - jälleen uusi suosikki oli löytynyt. Alkupalaksi nautin kulhollisen helteiseen päivään täydellisesti sopivaa kylmää porkkana-punajuurikeittoa. Vaihdoimme muutaman sanan pikkuruisen (noin 10 neliön tilaan oli mahdutettu 14 asiakaspaikkaa) omistajan kanssa joka osoittautui innokkaaksi Nightwish-faniksi :)
POLLO A BRASA/KOLUMBIA
Sunnuntai-iltana oma metrolinjamme ei toiminut joten palasimme Manhattanin päiväreissulta bussilla jonka yksi pysäkki oli sopivasti Astoriassa kolumbialaisen ravintolan kohdalla (sama jota aiemmin tapaamamme kolumbialaisneitokainen oli meille suositellut). Hyppäsimme bussista ja astuimme latinalaisamerikkalaiseen maailmaan. Taisimme olla ainoat ”ei espanjaa-puhuvat” (tosin muutama osaamani sana piti heittää tarjoilijalle joka siitä innostuikin opettamaan lisää, hauska kokemus !). Alkupalaksi tilasimme annokset friteerattua plantaania (keittobanaania) sekä grillattua chorizoa riisikakun kera. Ravintolan nimi ”Pollos a brasa Mario” (suora suomennos lienee ”Marion grillikanaa”) suorastaan vaati meitä jatkamaan valitsemallamme linjalla proteiinin suhteen ja eteemme tuotiin iso lautanen täynnä grillattua kanaa, ranskanperunoita, riisiä ja mustia papuja. Suunnitelmissa oli ollut jatkaa matkaa kotikortteleihin bussilla mutta täydet vatsamme vaativat jaloittelua joten teimme löysän iltakävelyn kotia kohden.
IPOH ROJAK & NASI LEMAK/MALESIA
Muutama vuosi sitten löysimme Chinatownin liepeiltä autenttisen malesialaisravintolan. Fodor’sin matkaoppaan mukaisesti paikka on sanamukaisesti ”löytö”, jos et tiedä paikan olemassaolosta voit kävellä useaan kertaan sinne johtavan huomaamattoman käytävän ohi. Ensimmäisellä vierailullamme paikan omistaja tuli juttusille (olimme silloinkin ainoat länsimaalaisen näköiset ravintolassa) ja hän kertoi varanneensa perheensä kanssa jouluksi matkan Suomen Lappiin. Annoimme joitakin vinkkejä matkaa varten ja seuraavalla vierailullamme saimmekin kattavan raportin heidän matkastaan. Ainoa pettymys oli kuulemma ollut vierailu kiinalaiseen ravintolaan, maut eivät kuulemma olleet vastanneet heidän näkemystään aidosta kiinalaisruoasta.
Tällä kertaa lounaspöytään katettiin alkuruoaksi ”Ipoh rojak” (erään sortin itu-hedelmäsalaatti joka ui todella herkullisessa mausteisessa (kalakastiketta, soijaa, limettiä jne….) kastikkeessa ja päälle on ripoteltu paahdettuja sesaminsiemeniä. Pääruoaksi vaikoitui laajalta listalta ”Nasi lemak” (riisiä, kookosmaitoa, pandan-lehteä, kuivattua sardellia ja paahdettua pähkinää). Lounas huuhdottiin alas singaporelaisella oluella ja matka oli valmis jatkumaan kohti alkuperäistä kohdettamme, eli Feast of San Gennaro-juhlaa.
CANNOLI/ITALIA
San Gennaro-juhlaa on vietetty jo 92 kertaa ja joka kerta se kokoaa tuhansittain ihmisiä vaeltamaan ja tutkimaan useiden korttelien alueelle rakennettujen kojujen kirjavaa antia. Juhla kestää 11 päivää joten ei haittaa jos ensimmäisellä kerralla jää jotain katsomatta, aina voi palata takaisin. Joka kerta ”Pikku Italiaksi”- nimetyllä alueella käydessämme sorrun herkuttelemaan cannolilla. Cannoli on tuubin muotoon rullattu paistettu leivonnainen jonka täytteiden kirjo on loppumaton, oma valintani kohdistui (lopultakin…) suklaamoussetäytteeseen. Sen jälkeen makean himo oli tyydytetty joksikin aikaa…
Eräällä aamiaisella oli pakko testata lähikaupan hedelmätiskiltä löytynyttä erikoisen näköistä palleroa – kaktuspäärynää. Maku muistuttaa todellakin päärynää mutta sisus on täynnä pieniä hankalasti poistettavia siemeniä joten kokeilu jäi tuohon yhteen yksilöön. Samalla kauppareissulla bongasin myös ison korillisen kaktuksenlehtiä ja mukaan tarttui (sananmukaisesti, jokunen piikki poistettiin sormista kuvaussession jälkeen) kuvausta varten yksi lehdykkä. Kokkauskokeilu tuosta tuotteesta jää toiseen kertaan vaikkakin tiedän että siitä pystyy saamaan herkkua aikaiseksi monellakin tavalla.
Lounaan merkeissä on nautittu uusien burgerkokeilujen lisäksi mm. seuraavia kotipuolessa eksoottisempien maiden herkkuja:
BANH MI / VIETNAM
Paahdettu patonki joka on sullottu täyteen maksapateeta, majoneesia, pikkelöityjä kasviksia ja tuoreita yrttejä. Omassa versiossamme oli vielä lisäksi grillattua kanaa; samantapainen kuin aiemmin nauttimamme kolumbialainen voileipä mutta aasialaisella twistillä. Jotkut tahot kutsuvat tätä maailman parhaaksi ”voileiväksi”, olen valmis äänestämään sen puolesta.
BIBIMBAP/KOREA
Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”sekaruokaa” ja sellaisen lautasellisen saimmekin käydessämme eräänä aamupäivänä Etelä-Manhattanilla sijaitsevassa korealaisessa delissä jossa vierailemme ainakin kerran joka matkallamme.
Bibimbap tarjoillaan kulhosta jossa riisin päälle asetellaan muut ainekset; erilaisia vihanneksia tuoreina ja pikkelöityinä, ituja, tofua, sieniä ja gochugang-chilitahnaa. Kasvisversioon voi lisätä haluamansa proteiini, meillä se yllättäen oli kanaa. Sitten vain koko hoito lusikalla tai puikoilla sekaisin ja korealainen lounas on valmis. Nautimme sen perinteiseen tapaan delin vieressä sijaitsevassa ”häränpylly-puistossa”… Te jotka olette käyneet kaupungissa tiedätte varmasti mikä on kyseessä ;)
AREPA/VENEZUELA
Arepaa kutsutaan Venezuelan kansallisruoaksi ja ne ovatkin siellä samassa asemassa kuin burgerit Amerikassa tai tacot Meksikossa. Maissijauhosta tehdyn leipäsen sisään sullotaan halutut raaka-aineet; oma versiomme sisälsi grillattua kanaa, chorizoa, avocadoa, majoneesia ja chimichurri-kastiketta. Viimeistelyyn vielä loraus limettiä ja paikan omaa ”hot saucea” - jälleen uusi suosikki oli löytynyt. Alkupalaksi nautin kulhollisen helteiseen päivään täydellisesti sopivaa kylmää porkkana-punajuurikeittoa. Vaihdoimme muutaman sanan pikkuruisen (noin 10 neliön tilaan oli mahdutettu 14 asiakaspaikkaa) omistajan kanssa joka osoittautui innokkaaksi Nightwish-faniksi :)
POLLO A BRASA/KOLUMBIA
Sunnuntai-iltana oma metrolinjamme ei toiminut joten palasimme Manhattanin päiväreissulta bussilla jonka yksi pysäkki oli sopivasti Astoriassa kolumbialaisen ravintolan kohdalla (sama jota aiemmin tapaamamme kolumbialaisneitokainen oli meille suositellut). Hyppäsimme bussista ja astuimme latinalaisamerikkalaiseen maailmaan. Taisimme olla ainoat ”ei espanjaa-puhuvat” (tosin muutama osaamani sana piti heittää tarjoilijalle joka siitä innostuikin opettamaan lisää, hauska kokemus !). Alkupalaksi tilasimme annokset friteerattua plantaania (keittobanaania) sekä grillattua chorizoa riisikakun kera. Ravintolan nimi ”Pollos a brasa Mario” (suora suomennos lienee ”Marion grillikanaa”) suorastaan vaati meitä jatkamaan valitsemallamme linjalla proteiinin suhteen ja eteemme tuotiin iso lautanen täynnä grillattua kanaa, ranskanperunoita, riisiä ja mustia papuja. Suunnitelmissa oli ollut jatkaa matkaa kotikortteleihin bussilla mutta täydet vatsamme vaativat jaloittelua joten teimme löysän iltakävelyn kotia kohden.
IPOH ROJAK & NASI LEMAK/MALESIA
Muutama vuosi sitten löysimme Chinatownin liepeiltä autenttisen malesialaisravintolan. Fodor’sin matkaoppaan mukaisesti paikka on sanamukaisesti ”löytö”, jos et tiedä paikan olemassaolosta voit kävellä useaan kertaan sinne johtavan huomaamattoman käytävän ohi. Ensimmäisellä vierailullamme paikan omistaja tuli juttusille (olimme silloinkin ainoat länsimaalaisen näköiset ravintolassa) ja hän kertoi varanneensa perheensä kanssa jouluksi matkan Suomen Lappiin. Annoimme joitakin vinkkejä matkaa varten ja seuraavalla vierailullamme saimmekin kattavan raportin heidän matkastaan. Ainoa pettymys oli kuulemma ollut vierailu kiinalaiseen ravintolaan, maut eivät kuulemma olleet vastanneet heidän näkemystään aidosta kiinalaisruoasta.
Tällä kertaa lounaspöytään katettiin alkuruoaksi ”Ipoh rojak” (erään sortin itu-hedelmäsalaatti joka ui todella herkullisessa mausteisessa (kalakastiketta, soijaa, limettiä jne….) kastikkeessa ja päälle on ripoteltu paahdettuja sesaminsiemeniä. Pääruoaksi vaikoitui laajalta listalta ”Nasi lemak” (riisiä, kookosmaitoa, pandan-lehteä, kuivattua sardellia ja paahdettua pähkinää). Lounas huuhdottiin alas singaporelaisella oluella ja matka oli valmis jatkumaan kohti alkuperäistä kohdettamme, eli Feast of San Gennaro-juhlaa.
CANNOLI/ITALIA
San Gennaro-juhlaa on vietetty jo 92 kertaa ja joka kerta se kokoaa tuhansittain ihmisiä vaeltamaan ja tutkimaan useiden korttelien alueelle rakennettujen kojujen kirjavaa antia. Juhla kestää 11 päivää joten ei haittaa jos ensimmäisellä kerralla jää jotain katsomatta, aina voi palata takaisin. Joka kerta ”Pikku Italiaksi”- nimetyllä alueella käydessämme sorrun herkuttelemaan cannolilla. Cannoli on tuubin muotoon rullattu paistettu leivonnainen jonka täytteiden kirjo on loppumaton, oma valintani kohdistui (lopultakin…) suklaamoussetäytteeseen. Sen jälkeen makean himo oli tyydytetty joksikin aikaa…
Posted on 18 Sep 2018 by Sari
Ei hätää eläinystävämme, vaikka New Yorkissa kaikki tuntuukin olevan mahdollista ei kyseessä ollut nelijalkainen pikku vipeltäjä vaan salakapakan ”eteisessä” - pikkuruisessa "hole in the wall”-paikassa – nautittu hot dog. Paikka sijaitsee värikkäällä St.Marks Placen alueella ja on ehdottomasti visiitin arvoinen vaikka naapurusto saattaa suomalaisnäkökulmasta vaikuttaa ensin lievästi sanottuna oudolta.
Pienen huoneen seinustalla on puhelinkoppi joka ensisilmäyksellä näyttää varsin normaalilta. Sen kautta kuitenkin on kulku upeaan cocktailbaariin jonne pääsee vain soittamalla ennakkoon tiettyyn numeroon ja saamalla ”salaisen” koodin sisäänpääsyä varten. Cocktailbaarissa on tarjolla juomien lisäksi myös seinän toisella puolella valmistettavia herkkuhodareita, kaksi maailmaa yhdistyy saumattomasti yhdeksi elämykseksi.
Eilen kävimme tutustumassa myös kahteen legendaariseen kapakkaan joita kutsutaan nimellä ”dive bar”. Ensin oli vuorossa Rudy’s; paikka jossa oluen tilaamalla saa samaan hintaan hodarin – pitää vain osata kysyä sitä tilauksen yhteydessä. Juomien hintakaan ei päätä huimaa, 4 oluttuoppia (maistuvaa paikan oman panimon ”red”-olutta) ja 4 hodaria kustansivat yhteensä 12 dollaria ! Vuodesta 1919 toiminut baari aloitti kieltolain aikaan salakapakkana ja sen aikaisiin kanta-asiakkaisiin kuului mm. Al Capone. Frank Sinatra ja Ava Gardner viettivät siellä salaisia hetkiä yhdessä ennen kuin julkistivat suhteensa. Nykyään saattaa huomata istuvansa vaikkapa Paul Mc Cartneyn, Julia Robertsin, Halle Berryn, Slashin, James Gandolfinin tai Drew Barrymoren vieressä. Viimeksimainittu oli onnistunut hankkiutumaan sisälle vakituisesti jo alaikäisenä (New Yorkissa ikäraja on 21 vuotta) kunnes paikan ovimies luki juorulehdestä uutisen hänen 20-vuotissynttäreistään… ja joutui antamaan vastentahtoisesti porttikiellon vuodeksi kunnes laillinen ikä tulisi täyteen.
Seuraavaksi siirryimme muutaman korttelin päähän josta löytyy vähintään yhtä legendaarinen 1927 avattu Holland Bar jota mm. Anthony Bourdain kuvasi yhdeksi kaupungin parhaista kapakoista. Vähintään yhtä hieno legenda löytyy baaritiskin takaa, tosin enää kahtena päivänä viikossa, 79-vuotias Bill Leary joka tunnetaan paremmin nimellä ”Dr. Bill”. Tapasimme hänet ensi kerran viime viikolla paikallisen tuttavamme suosittelemassa irlantilaisessa urheilubaarissa jossa hän työskentelee myös kahtena päivänä viikossa (”enempää ei tässä iässä enää jaksa”, kuten hän meille kertoi pilke silmäkulmassa). Silloinen tapaaminen oli pikaista perusjuttelua, small talkia. Jokunen päivä myöhemmin olimme tapaamassa toista vanhaa (75 v…) tuttavaamme Tommyä joka työskentelee myös baarimikkona, hän tosin enää vain kolmena päivänä viikossa. Kesken kuulumisten vaihdon sisälle asteli tutun näköinen mies, istahti viereiselle jakkaralle ja silloin tunnistin hänet ”Tohtoriksi”. Hän oli sattumalta poikennut tutustumaan hänelle uuteen baariin ja saimme kunnian esitellä nämä kaksi harmaapäistä herrasmiestä toisillensa. Sanonta ”maailma on pieni” sai jälleen uuden merkityksen, millä todennäköisyydellä New Yorkin kokoisessa kaupungissa tapahtuu näin ? Lähtiessämme hän kutsui meidät käymään Holland Barissa ”vastaanotollaan” seuraavalla työvuorollaan ja näin myös teimme, yksi värikäs kokemus lisää muistojen kirjaan.
Tämä kaupunki on täynnä upeita ihmisiä joilla on kerrottavanaan miljoonia tarinoita, meillä on ollut onni tutustua vuosien varrella muutamaan heistä. Yksi on kuitenkin yli muiden muisteluiden muodossa, hänestä tarinaa seuraavalla kerralla :)
Pienen huoneen seinustalla on puhelinkoppi joka ensisilmäyksellä näyttää varsin normaalilta. Sen kautta kuitenkin on kulku upeaan cocktailbaariin jonne pääsee vain soittamalla ennakkoon tiettyyn numeroon ja saamalla ”salaisen” koodin sisäänpääsyä varten. Cocktailbaarissa on tarjolla juomien lisäksi myös seinän toisella puolella valmistettavia herkkuhodareita, kaksi maailmaa yhdistyy saumattomasti yhdeksi elämykseksi.
Eilen kävimme tutustumassa myös kahteen legendaariseen kapakkaan joita kutsutaan nimellä ”dive bar”. Ensin oli vuorossa Rudy’s; paikka jossa oluen tilaamalla saa samaan hintaan hodarin – pitää vain osata kysyä sitä tilauksen yhteydessä. Juomien hintakaan ei päätä huimaa, 4 oluttuoppia (maistuvaa paikan oman panimon ”red”-olutta) ja 4 hodaria kustansivat yhteensä 12 dollaria ! Vuodesta 1919 toiminut baari aloitti kieltolain aikaan salakapakkana ja sen aikaisiin kanta-asiakkaisiin kuului mm. Al Capone. Frank Sinatra ja Ava Gardner viettivät siellä salaisia hetkiä yhdessä ennen kuin julkistivat suhteensa. Nykyään saattaa huomata istuvansa vaikkapa Paul Mc Cartneyn, Julia Robertsin, Halle Berryn, Slashin, James Gandolfinin tai Drew Barrymoren vieressä. Viimeksimainittu oli onnistunut hankkiutumaan sisälle vakituisesti jo alaikäisenä (New Yorkissa ikäraja on 21 vuotta) kunnes paikan ovimies luki juorulehdestä uutisen hänen 20-vuotissynttäreistään… ja joutui antamaan vastentahtoisesti porttikiellon vuodeksi kunnes laillinen ikä tulisi täyteen.
Seuraavaksi siirryimme muutaman korttelin päähän josta löytyy vähintään yhtä legendaarinen 1927 avattu Holland Bar jota mm. Anthony Bourdain kuvasi yhdeksi kaupungin parhaista kapakoista. Vähintään yhtä hieno legenda löytyy baaritiskin takaa, tosin enää kahtena päivänä viikossa, 79-vuotias Bill Leary joka tunnetaan paremmin nimellä ”Dr. Bill”. Tapasimme hänet ensi kerran viime viikolla paikallisen tuttavamme suosittelemassa irlantilaisessa urheilubaarissa jossa hän työskentelee myös kahtena päivänä viikossa (”enempää ei tässä iässä enää jaksa”, kuten hän meille kertoi pilke silmäkulmassa). Silloinen tapaaminen oli pikaista perusjuttelua, small talkia. Jokunen päivä myöhemmin olimme tapaamassa toista vanhaa (75 v…) tuttavaamme Tommyä joka työskentelee myös baarimikkona, hän tosin enää vain kolmena päivänä viikossa. Kesken kuulumisten vaihdon sisälle asteli tutun näköinen mies, istahti viereiselle jakkaralle ja silloin tunnistin hänet ”Tohtoriksi”. Hän oli sattumalta poikennut tutustumaan hänelle uuteen baariin ja saimme kunnian esitellä nämä kaksi harmaapäistä herrasmiestä toisillensa. Sanonta ”maailma on pieni” sai jälleen uuden merkityksen, millä todennäköisyydellä New Yorkin kokoisessa kaupungissa tapahtuu näin ? Lähtiessämme hän kutsui meidät käymään Holland Barissa ”vastaanotollaan” seuraavalla työvuorollaan ja näin myös teimme, yksi värikäs kokemus lisää muistojen kirjaan.
Tämä kaupunki on täynnä upeita ihmisiä joilla on kerrottavanaan miljoonia tarinoita, meillä on ollut onni tutustua vuosien varrella muutamaan heistä. Yksi on kuitenkin yli muiden muisteluiden muodossa, hänestä tarinaa seuraavalla kerralla :)
Posted on 16 Sep 2018 by Sari
Muutama New York-päivä on vierähtänyt ja mukaan on sattunut myös pari tälle ajankohdalle äärimmäisen harvinaista viileää sadepäivää. Sadekuuroja täällä toki piskoo silloin tällöin mutta yleensä lämpimän tuulahduksen kera ilman kosteusprosentin ollessa huippulukemissa (kuten eilen 90 %). Sadepäivinä tuli harrastettua julkisia kulkuneuvoja (metro, bussi ja lautta) enemmän kuin normaalisti ja saimme jälleen tutustua paikallisten asukkaiden kirjoon etenkin metromatkoilla. Vuosien varrella on nähty jos jonkinmoista vipeltäjää, useimmiten viihdyttävässä muodossa mutta satunnaisesti myös surullisempia tapauksia. Viihdyttäjiä (dollarin tai parin toivossa) on nähty mm. gospelin, räppärin, breakdancen, klassisen musiikin ja bluesin muodossa. Räppärin innoittamana aloimme kehittää omaa räppiä, ensimmäinen riimi valmistui nopeasti kotipaikkamme kunniaksi mutta jatko on vielä avoinna: ”I come from HayBay, doesn’t care what you say – yo ” :)
Ruokamaailmaan on myös päivien aikana uppouduttu täydellä sydämellä – ja vatsalla… Meksikolainen cuisine on aina maistunut meille joten sillä on tullut herkuteltua useampanakin päivänä, mm. tulisia kanaburritoja, tortilloja sekä eilen ”bisneslounas” Wall Streetin viereen parkkeeranneesta food truckista todella maukkaan chorizo-quesadillan muodossa.
Useampaan kertaan on tullut testattua myös se periamerikkalainen herkku eli Burger. Pakko käyttää isoa alkukirjainta koska täkäläiset burgerit ansaitsevat sen. Yhtään pettymystä ei vielä ole tullut vaikka niitä on maisteltu paikassa jos toisessakin, osa ollut vaatimattomia ns. ”Hole in the wall”-paikkoja. Eilen illalla muistelimme yhtä historian parasta täällä maistamaamme purilaista ja päätimme käydä uusintakierroksella testaamassa onko laatu säilynyt ennallaan. Tällä kertaa käynnistä tosin puuttuu viimekertainen yllätyselementti joka sai Pietun ensin puistelemaan päätään ja ihmettelemään onko vaimo seonnut lopullisesti ;) Olimme käyneet Midtownin galleriassa tutustumassa upeaan valokuvanäyttelyyn ja iski se perinteinen päivähiuko. Normaalitapaan olin tutustunut alueen ruokatarjontaan jo etukäteen ja tiesin heti minne menisimme hiukopalalle. Pietun ilme oli ikimuistoinen kun johdatin meidät viiden tähden hotellin ovesta sisälle ja läpi aulan jossa istui useampikin lady siemailemassa lounaan alkucocktailia. Aulan perällä seisoi pari ”kaapin kokoista” tyylikkääseen pukuun sonnustautunutta yönmustaa herrasmiestä joilta varmistin että olimme oikealla reitillä. Hienovaraisella ja tyylikkäällä tavalla osoittivat meille takanaan olevaa tummanpunaista paksua samettiverhoa ja kehottivat astumaan sisälle. Tässä vaiheessa aistin Pietun olevan jo lähtökuopissa karkumatkalle luottokorttinsa kanssa ! Astuimme verhojen välistä sisään aivan eri maailmaan – aivan kuin suoraan "Onnen päivät"-sarjasta (kuka muistaa vielä Fonzien ?) karibialaistyylisellä musiikilla maustettuna. Baseball-lippiksin varustetun henkilökunnan palvelu oli nopeaa, rentoa ja mutkatonta. Ja ne burgerit, edullisia ja maistuvia…NAM !!
Tämän kerran yksi parhaista uusista makuelämyksistä on koettu intialaisen ruoan parissa. Kotimetroasemamme alla sijaitsevasta intialaisravintolasta on napattu mukaan evästä parikin kertaa. Etenkin paikan samosat (kanalla ja kasviksilla täytetty kolmionmuotoinen friteerattu leivonnainen jota dipataan tulisen chutneyn ja korianteriraidan kanssa) vievät kielen mennessään. Jälkiruoista on testattu ”gulab jamun” (taikinapalleroita jotka on liotettu kardemummalla ja ruusuvedellä maustetussa sokerisiirapissa), hieman liian makeaa makuumme sekä ”kheer” (kardemummalla, pistaasipähkinöillä ja sahramilla maustettu riisivanukas), todella hyvää.
Uusiin ruokakulttuureihin on päästy tutustumaan myös rupattelemalla baarihenkilökunnan kanssa. Sunnuntai-iltana olimme käymässä Gramercyn alueella ja piipahdimme meille uuteen tunnelmalliseen, kynttilöin valaistuun hämärään baariin (ei siis pahalla tavalla hämärään ;). Istahdimme baaritiskille, tilasimme juomat ja aloin juttusille ne tarjoilleen mukavan nuoren naisen kanssa. Selvisi että hän on kotoisin Kolumbiasta ja muuttanut New Yorkiin teini-iässä. Sain kuulla parhaat palat maan ruokakulttuurista sekä suositukset lähiseutumme kolumbialaisravintoloista, sattumalta myös hän asuu Astoriassa Queensissa.
Tiistaina vierailimme yhdessä kantapaikoistamme, vanhassa Whitehorse Tavernassa (jonka historiasta lisää myöhemmin) ja tiskin takana ei ollutkaan vanha tuttavamme Bob vaan uusi kasvo meille, Madagaskarilta 6-vuotiaana New Yorkiin muuttanut Luva. Hän vierailee yhä silloin tällöin saarella (maailman neljänneksi suurin saari) ja tutustutti meidät paitsi omiin paikallisiin suosikkiruokiinsa myös antoi vinkin uudesta Madagaskarilaisesta food truckista. Tavoitteenamme onkin selvittää auton sijainti (vaihtelee päivittäin) ja käydä tutustumassa siihen. Opimme myös pari sanaa ”malagassia”, saa nähdä milloin niille tulee seuraavan kerran käyttöä :)
Ruokamaailmaan on myös päivien aikana uppouduttu täydellä sydämellä – ja vatsalla… Meksikolainen cuisine on aina maistunut meille joten sillä on tullut herkuteltua useampanakin päivänä, mm. tulisia kanaburritoja, tortilloja sekä eilen ”bisneslounas” Wall Streetin viereen parkkeeranneesta food truckista todella maukkaan chorizo-quesadillan muodossa.
Useampaan kertaan on tullut testattua myös se periamerikkalainen herkku eli Burger. Pakko käyttää isoa alkukirjainta koska täkäläiset burgerit ansaitsevat sen. Yhtään pettymystä ei vielä ole tullut vaikka niitä on maisteltu paikassa jos toisessakin, osa ollut vaatimattomia ns. ”Hole in the wall”-paikkoja. Eilen illalla muistelimme yhtä historian parasta täällä maistamaamme purilaista ja päätimme käydä uusintakierroksella testaamassa onko laatu säilynyt ennallaan. Tällä kertaa käynnistä tosin puuttuu viimekertainen yllätyselementti joka sai Pietun ensin puistelemaan päätään ja ihmettelemään onko vaimo seonnut lopullisesti ;) Olimme käyneet Midtownin galleriassa tutustumassa upeaan valokuvanäyttelyyn ja iski se perinteinen päivähiuko. Normaalitapaan olin tutustunut alueen ruokatarjontaan jo etukäteen ja tiesin heti minne menisimme hiukopalalle. Pietun ilme oli ikimuistoinen kun johdatin meidät viiden tähden hotellin ovesta sisälle ja läpi aulan jossa istui useampikin lady siemailemassa lounaan alkucocktailia. Aulan perällä seisoi pari ”kaapin kokoista” tyylikkääseen pukuun sonnustautunutta yönmustaa herrasmiestä joilta varmistin että olimme oikealla reitillä. Hienovaraisella ja tyylikkäällä tavalla osoittivat meille takanaan olevaa tummanpunaista paksua samettiverhoa ja kehottivat astumaan sisälle. Tässä vaiheessa aistin Pietun olevan jo lähtökuopissa karkumatkalle luottokorttinsa kanssa ! Astuimme verhojen välistä sisään aivan eri maailmaan – aivan kuin suoraan "Onnen päivät"-sarjasta (kuka muistaa vielä Fonzien ?) karibialaistyylisellä musiikilla maustettuna. Baseball-lippiksin varustetun henkilökunnan palvelu oli nopeaa, rentoa ja mutkatonta. Ja ne burgerit, edullisia ja maistuvia…NAM !!
Tämän kerran yksi parhaista uusista makuelämyksistä on koettu intialaisen ruoan parissa. Kotimetroasemamme alla sijaitsevasta intialaisravintolasta on napattu mukaan evästä parikin kertaa. Etenkin paikan samosat (kanalla ja kasviksilla täytetty kolmionmuotoinen friteerattu leivonnainen jota dipataan tulisen chutneyn ja korianteriraidan kanssa) vievät kielen mennessään. Jälkiruoista on testattu ”gulab jamun” (taikinapalleroita jotka on liotettu kardemummalla ja ruusuvedellä maustetussa sokerisiirapissa), hieman liian makeaa makuumme sekä ”kheer” (kardemummalla, pistaasipähkinöillä ja sahramilla maustettu riisivanukas), todella hyvää.
Uusiin ruokakulttuureihin on päästy tutustumaan myös rupattelemalla baarihenkilökunnan kanssa. Sunnuntai-iltana olimme käymässä Gramercyn alueella ja piipahdimme meille uuteen tunnelmalliseen, kynttilöin valaistuun hämärään baariin (ei siis pahalla tavalla hämärään ;). Istahdimme baaritiskille, tilasimme juomat ja aloin juttusille ne tarjoilleen mukavan nuoren naisen kanssa. Selvisi että hän on kotoisin Kolumbiasta ja muuttanut New Yorkiin teini-iässä. Sain kuulla parhaat palat maan ruokakulttuurista sekä suositukset lähiseutumme kolumbialaisravintoloista, sattumalta myös hän asuu Astoriassa Queensissa.
Tiistaina vierailimme yhdessä kantapaikoistamme, vanhassa Whitehorse Tavernassa (jonka historiasta lisää myöhemmin) ja tiskin takana ei ollutkaan vanha tuttavamme Bob vaan uusi kasvo meille, Madagaskarilta 6-vuotiaana New Yorkiin muuttanut Luva. Hän vierailee yhä silloin tällöin saarella (maailman neljänneksi suurin saari) ja tutustutti meidät paitsi omiin paikallisiin suosikkiruokiinsa myös antoi vinkin uudesta Madagaskarilaisesta food truckista. Tavoitteenamme onkin selvittää auton sijainti (vaihtelee päivittäin) ja käydä tutustumassa siihen. Opimme myös pari sanaa ”malagassia”, saa nähdä milloin niille tulee seuraavan kerran käyttöä :)
Posted on 13 Sep 2018 by Sari
Sanotaan että Amerikassa kaikki on suurta ja sanonnan paikkansapitävyys on huomattu monessakin paikassa, alkaen lähikaupastamme. Aamiaista varten mukaan on lähtenyt mm. maitoa gallonan (3,78 l) vetoisessa kanisterissa, 2,2 kg painoinen jugurttipurkki sekä iltavirkistykseen 0,75 litran vetoinen oluttölkki. Vettä täällä normaaleina helteisinä päivinä kuluu myös runsaasti, onneksi sekään ei maksa maltaita - 24 x 0,5 litran pullopaketti 3,99 USD :)
Raaka-aineiden monipuolisuutta ja värikirjoa pääsimme ihailemaan yhdessä suosikkipaikoistani, Union Squaren Farmer's Marketilla. Torilta löytyy suoraan tuottajilta mm. vihanneksia ja hedelmiä joka tarpeeseen, hunajaa, juustoja, lihaa, kalaa, savustettua ankkaa, viiniä, siideriä, kananmunia, leipomotuotteita jne. Torilta tekevät hankintansa myös alueen ravintoloiden kokit joten on hyvinkin mahdollista bongata joku New Yorkin huippukokeista. Tai sitten "ihan vaan" joku muu julkkis kuten näyttelijä Jeff Goldblum pari vuotta sitten. Täällä julkkiksetkin näyttävät saavan pääosin kulkea rauhassa ilman fanien tai paparazzien häirintää.
Torin tuotteiden värikirjoa:
Välipala päiväpatikan lomassa nautittiin Union Squaren puiston penkillä, lähistön pienestä myymälästä napattu kambodzalainen leipä joka sisälsi mm. kanaa, pikkelöityjä kasviksia sekä tietenkin runsaasti korianteria.
Lounaalla päädyimme nauttimaan kokonaisen Cadillacin, kyseessä on jälleen eräs P.J Cllarke's-ravintolan herkuista eli Cadillac Burger. Nimen on antanut 1950-luvulla Nat King Cole joka syötyään paikan juustopurilaisen piti siitä niin kovasti että ilmoitti sen olevan "The Cadillac of burgers".
Pitkän päivän jälkeen asunnolle saavuttuamme alkoi vielä vatsa kurisemaan joten kipaisin hakemaan naapurikorttelin thai-ravintolasta combon joka sisälsi höyrytettyjä dumplingseja, pad thaita ja punaista curryä. Eipä enää vatsa murissut sen jälkeen vaan olimme valmiit yöpuulle
Raaka-aineiden monipuolisuutta ja värikirjoa pääsimme ihailemaan yhdessä suosikkipaikoistani, Union Squaren Farmer's Marketilla. Torilta löytyy suoraan tuottajilta mm. vihanneksia ja hedelmiä joka tarpeeseen, hunajaa, juustoja, lihaa, kalaa, savustettua ankkaa, viiniä, siideriä, kananmunia, leipomotuotteita jne. Torilta tekevät hankintansa myös alueen ravintoloiden kokit joten on hyvinkin mahdollista bongata joku New Yorkin huippukokeista. Tai sitten "ihan vaan" joku muu julkkis kuten näyttelijä Jeff Goldblum pari vuotta sitten. Täällä julkkiksetkin näyttävät saavan pääosin kulkea rauhassa ilman fanien tai paparazzien häirintää.
Torin tuotteiden värikirjoa:
Välipala päiväpatikan lomassa nautittiin Union Squaren puiston penkillä, lähistön pienestä myymälästä napattu kambodzalainen leipä joka sisälsi mm. kanaa, pikkelöityjä kasviksia sekä tietenkin runsaasti korianteria.
Lounaalla päädyimme nauttimaan kokonaisen Cadillacin, kyseessä on jälleen eräs P.J Cllarke's-ravintolan herkuista eli Cadillac Burger. Nimen on antanut 1950-luvulla Nat King Cole joka syötyään paikan juustopurilaisen piti siitä niin kovasti että ilmoitti sen olevan "The Cadillac of burgers".
Pitkän päivän jälkeen asunnolle saavuttuamme alkoi vielä vatsa kurisemaan joten kipaisin hakemaan naapurikorttelin thai-ravintolasta combon joka sisälsi höyrytettyjä dumplingseja, pad thaita ja punaista curryä. Eipä enää vatsa murissut sen jälkeen vaan olimme valmiit yöpuulle
Posted on 09 Sep 2018 by Sari
Ensimmäiseen New York-vuorokauteen on sisältynyt vaikka mitä - myös ruoan muodossa. On maisteltu (irlantilaisten juomien ohella...) kreikkalaista, japanilaista, meksikolaista ja toki myös amerikkalaista. Pitkän (kotoa lähdöstä tänne "mökille" saapumiseen kului yhteensä 17 tuntia) matkustuspäivän jälkeen teimme pienen iltakävelyn uudessa naapurustossamme (Astoria, Queens) ja sain ihmetellä silmät ymmyrkäisinä alueen ruokatarjontaa. Pikaisesti laskien löytyi heti aluksi noin 15 eri maata edustettuina, tulee siis olemaan runsaudenpulaa seuraavat viikot ! Ensimmäisenä iltana teki mieli kevyttä syötävää joten päädyimme ramen-paikkaan josta mukaan lähti iso kulhollinen japanilaisella curryllä maustettua kana-nuudelikeittoa. Paksu aromaattinen liemi joka kätki sisäänsä mureaa kanaa, nuudeleita ja tuoretta kevätsipulia ahmittiin "parempiin suihin" alta aikayksikön - todella hyvää.
Seuraavaan aamuun herättiin aikaerosta johtuen todella aikaisin yön pimeyden yhä vallitessa ulkona. Pieni mutta pippurinen kahvinkeitin laitettiin töihin ja pöytään katettiin edellisiltana lähistön kreikkalaisesta ruokakaupasta mukaan napatut spanakopitat. Sain pitkästä aikaa käyttää ruostunutta kreikan kielitaitoani ja onnistuin tilaamaan piiraat kreikaksi. Tuhti piiras joka sisälsi filotaikinaan käärittyä fetaa, pinaattia ja mausteita täytti tehtävänsä aamukahvin kanssa ja antoi energiaa tulevaan päivään.
Aamuvarhaisella oli hyvin aikaa myös täydentää jääkaappia patikoimalla parin korttelin matka ympäri vuorokauden avoinna olevaan ruokakauppaan. Kuinka ollakaan, sen vierestä löytyi leipomo jonka tuoksut ja uskomaton näyteikkuna houkuttelivat poikkeamaan sisään tutustumaan tarjontaan lähemmin ja mukaan lähtikin samana aamuna leivotut mustikkamuffinsit. Kahvinkeitin uudelleen hommiin ja nautimme jo perinteeksi muodostuneet ensimmäisen lomapäivän "blueberry muffin"-kahvit.
Aamupäivä kului kevyellä parin tunnin kävelyllä Astoriaan tutustuen kunnes lämpömittarin lukemat nousivat sellaisiin sfääreihin joita ei edes kotimaan kesässä tänä vuonna koettu. Mittarilukema oli jo kuudelta aamulla 79 (26 meidän asteikolla) ja kymmeneen mennessä lukema oli huikea 99 (38 celsiusta) ja kosteusprosentti taisi lähennellä Australian sademetsien tasoa. Päivän kuluessa päästiin yli sataan joka sai meidät hakeutumaan ilmastoituihin sisätiloihin tervehtimään paikallisia ystäviämme ja huolehtimaan aina niin tärkeästä nesteytyksestä ;). Lounaaksi nautittiin jälleen ensimmäisen päivän "perinneruokaa" eli kantapaikkamme baaritiskillä kunnon amerikkalaiset "Memphis BBQ"-burgerit. Jotenkin täällä burgerit vain maistuvat täysin erilaisilta kuin muualla, ei vähiten mediumiksi kypsennetyn upean pihvin ansiosta.
Illalla iski vielä pikkuhiuko joka hoidettiin käynnillä meksikolaisella food truckilla muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Auto parkkeeraa samaan paikkaan joka ilta ja jonoa riittää yömyöhään saakka. Nautittuamme mausteiset kanaburritot syy jonoon oli selvinnyt - herkullista ja autenttista meksikolaista suorastaan pilkkahintaan. Saattaa olla että piipahdamme siellä toistekin...
Seuraavaan aamuun herättiin aikaerosta johtuen todella aikaisin yön pimeyden yhä vallitessa ulkona. Pieni mutta pippurinen kahvinkeitin laitettiin töihin ja pöytään katettiin edellisiltana lähistön kreikkalaisesta ruokakaupasta mukaan napatut spanakopitat. Sain pitkästä aikaa käyttää ruostunutta kreikan kielitaitoani ja onnistuin tilaamaan piiraat kreikaksi. Tuhti piiras joka sisälsi filotaikinaan käärittyä fetaa, pinaattia ja mausteita täytti tehtävänsä aamukahvin kanssa ja antoi energiaa tulevaan päivään.
Aamuvarhaisella oli hyvin aikaa myös täydentää jääkaappia patikoimalla parin korttelin matka ympäri vuorokauden avoinna olevaan ruokakauppaan. Kuinka ollakaan, sen vierestä löytyi leipomo jonka tuoksut ja uskomaton näyteikkuna houkuttelivat poikkeamaan sisään tutustumaan tarjontaan lähemmin ja mukaan lähtikin samana aamuna leivotut mustikkamuffinsit. Kahvinkeitin uudelleen hommiin ja nautimme jo perinteeksi muodostuneet ensimmäisen lomapäivän "blueberry muffin"-kahvit.
Aamupäivä kului kevyellä parin tunnin kävelyllä Astoriaan tutustuen kunnes lämpömittarin lukemat nousivat sellaisiin sfääreihin joita ei edes kotimaan kesässä tänä vuonna koettu. Mittarilukema oli jo kuudelta aamulla 79 (26 meidän asteikolla) ja kymmeneen mennessä lukema oli huikea 99 (38 celsiusta) ja kosteusprosentti taisi lähennellä Australian sademetsien tasoa. Päivän kuluessa päästiin yli sataan joka sai meidät hakeutumaan ilmastoituihin sisätiloihin tervehtimään paikallisia ystäviämme ja huolehtimaan aina niin tärkeästä nesteytyksestä ;). Lounaaksi nautittiin jälleen ensimmäisen päivän "perinneruokaa" eli kantapaikkamme baaritiskillä kunnon amerikkalaiset "Memphis BBQ"-burgerit. Jotenkin täällä burgerit vain maistuvat täysin erilaisilta kuin muualla, ei vähiten mediumiksi kypsennetyn upean pihvin ansiosta.
Illalla iski vielä pikkuhiuko joka hoidettiin käynnillä meksikolaisella food truckilla muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Auto parkkeeraa samaan paikkaan joka ilta ja jonoa riittää yömyöhään saakka. Nautittuamme mausteiset kanaburritot syy jonoon oli selvinnyt - herkullista ja autenttista meksikolaista suorastaan pilkkahintaan. Saattaa olla että piipahdamme siellä toistekin...
Posted on 07 Sep 2018 by Sari
Sari's Kitchenissä valmistaudutaan ensi viikolla alkavaan kesälomaan. Kotikeittiössä kokkailu vaihtuu toviksi New Yorkin makumaailman seikkailuihin - sitä on taas vuosi odotettukin vesi kielellä ! Loppuviikosta alkaa tulla raporttia maisteluista, pysy kuulolla
Koska sää näyttää pysyvän kesäisenä myös kotikonnuilla on aika tehdä pakastimeen lisää jäätelöitä kesän aikana jotenkin kummasti kadonneiden tilalle...;)
Tässä kaksi superhelppoa, nopeaa ja herkullista reseptiä joiden toteuttamiseen ei tarvita jäätelökonetta.
SUOLAINEN KARAMELLI & KONJAKKIJÄÄTELÖ
397 gr (=1 tölkki) karamellisoitua kondensoitua maitoa
3 dl kuohukermaa
2 tl (savu)suolaa
2-3 rkl konjakkia
Laita kondensoitu maito ja kerma yleiskoneen kulhoon ja kääntele kevyesti sekaisin. Vatkaa keskinopeudella kunnes seos paksuuntuu. Lisää suola ja konjakki ja vatkaa vielä hetki. That's it - jäätelömassa on valmis purkitettavaksi ja siirrettäväksi pakastimeen vähintään 6 tunniksi.
KAHVI & BAILEYS-JÄÄTELÖ
397 gr (=1 tölkki) kondensoitua maitoa
6 dl kuohukermaa
4 rkl pikaespressojauhetta
1 rkl kahvilikööriä
3 rkl Bailey's kermalikööriä
Vatkaa kermaa yleiskoneessa kunnes muodostuu "pehmeitä huippuja", eli ei ihan vaahdoksi saakka. Lisää muut ainekset ja jatka vatkaamista kunnes koostumus on sopivan paksu (varo vatkaamasta liikaa ettei tuloksena ole kahvin makuista voita...). Massa purkkeihin ja pakastimeen vähintään 6 tunniksi.
Lisää makuyhdistelmiä voi kehittää vaikka mistä, vain mielikuvitus on rajana ! Miltä kuulostaisi lakritsi-vadelma ? Tai maapähkinävoi-pecan ? Siitä vain kokeilemaan :)
Koska sää näyttää pysyvän kesäisenä myös kotikonnuilla on aika tehdä pakastimeen lisää jäätelöitä kesän aikana jotenkin kummasti kadonneiden tilalle...;)
Tässä kaksi superhelppoa, nopeaa ja herkullista reseptiä joiden toteuttamiseen ei tarvita jäätelökonetta.
SUOLAINEN KARAMELLI & KONJAKKIJÄÄTELÖ
397 gr (=1 tölkki) karamellisoitua kondensoitua maitoa
3 dl kuohukermaa
2 tl (savu)suolaa
2-3 rkl konjakkia
Laita kondensoitu maito ja kerma yleiskoneen kulhoon ja kääntele kevyesti sekaisin. Vatkaa keskinopeudella kunnes seos paksuuntuu. Lisää suola ja konjakki ja vatkaa vielä hetki. That's it - jäätelömassa on valmis purkitettavaksi ja siirrettäväksi pakastimeen vähintään 6 tunniksi.
KAHVI & BAILEYS-JÄÄTELÖ
397 gr (=1 tölkki) kondensoitua maitoa
6 dl kuohukermaa
4 rkl pikaespressojauhetta
1 rkl kahvilikööriä
3 rkl Bailey's kermalikööriä
Vatkaa kermaa yleiskoneessa kunnes muodostuu "pehmeitä huippuja", eli ei ihan vaahdoksi saakka. Lisää muut ainekset ja jatka vatkaamista kunnes koostumus on sopivan paksu (varo vatkaamasta liikaa ettei tuloksena ole kahvin makuista voita...). Massa purkkeihin ja pakastimeen vähintään 6 tunniksi.
Lisää makuyhdistelmiä voi kehittää vaikka mistä, vain mielikuvitus on rajana ! Miltä kuulostaisi lakritsi-vadelma ? Tai maapähkinävoi-pecan ? Siitä vain kokeilemaan :)
Posted on 02 Sep 2018 by Sari
Tänään aloitettiin kirjoittamaan uutta lukua Sari's Kitchenin ruokahistoriassa. Perjantaina päättyi ura ruokakaupan tuoretiskin takana ja tänä aamuna astuin sisään todelliseen keittiömaailmaan. Uusi upea haaste elämässäni, iso kiitos kuuluu kahdelle kokille jotka uskalsivat antaa minulle tämän mahdollisuuden. Nyt takana on hektinen päivä parinsadan hengen lounaskattauksineen, ja voin rehellisesti sanoa nauttineeni joka sekunnista ! Koska keittiössä kuluu energiaa eri tahtiin kuin monessa muussa työssä on tärkeää ladata vatsa kunnon aamupalalla. Arkiaamuihimme on keväästä saakka kuulunut olennaisena osana tuorepuuro, helppo valmistaa edellisenä iltana jääkaappiin ja viimeistellä aamulla - emme kuulu aamuvirkkujen sarjaan joten jokainen aamulla säästetty minuutti on plussaa :)
VANILJAINEN TUOREPUURO
(annos riittää kahdelle normaalilla ruokahalulla varustetulle...)
4 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kaura-, vehnä- tms. leseitä
ripaus suolaa
1 prk (150 gr) vaniljarahkaa
4 dl maitoa
Lisäksi:
pähkinärouhetta
hunajaa
marjoja tai viipaloituja hedelmiä
Yhdistä mikronkestävässä astiassa hiutaleet, leseet ja suola. Lisää maito ja vaniljarahka ja sekoita tasaiseksi. Siirrä asettumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai illalla tehtynä yön yli jolloin puuro on valmista aamiaisaikaan. Lämmitä hetki mikrossa, kasaa päälle lisukkeet ja viimeistele hunajalla.
Tämän kun syö niin ei ihan heti iske hiuko !
VANILJAINEN TUOREPUURO
(annos riittää kahdelle normaalilla ruokahalulla varustetulle...)
4 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kaura-, vehnä- tms. leseitä
ripaus suolaa
1 prk (150 gr) vaniljarahkaa
4 dl maitoa
Lisäksi:
pähkinärouhetta
hunajaa
marjoja tai viipaloituja hedelmiä
Yhdistä mikronkestävässä astiassa hiutaleet, leseet ja suola. Lisää maito ja vaniljarahka ja sekoita tasaiseksi. Siirrä asettumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai illalla tehtynä yön yli jolloin puuro on valmista aamiaisaikaan. Lämmitä hetki mikrossa, kasaa päälle lisukkeet ja viimeistele hunajalla.
Tämän kun syö niin ei ihan heti iske hiuko !
Posted on 13 Aug 2018 by Sari
Aloitetaan taannoisen hääpäiväateriamme reseptit alkuruoasta eli kalatacoista. Pietu on suorittamassa Luonteri-pyöräilyä (95 km Suomen haastavimmassa maastossa kuten tapahtuman infossa kerrotaan, "Rankkaa mutta Hineetä" !), joten minulla on hyvää aikaa prepata iltapäivän välipalalle tacoainekset valmiiksi. Saattaa olla että energiantarve on aikamoinen k.o. urheilusuorituksen jälkeen...
KALATACOT
200 gr turskaa tai muuta vaaleaa kalaa
1 pussi kalataco-mausteseosta
suola & pippuri
tacokuoria tai pieniä tortilloja
oliiviöljyä
Hot sauce
3 rkl majoneesia
2 tl gochujang-tahnaa (myös sriracha tms. käy mainiosti)
Pikapikkelöity punasipuli
1 punasipuli
2 limeä
ripaus suolaa
Maissisalsa
paketti esikypsennettyä maissia (tänään meillä käytetään tuoretta kotimaista maissia jota onnistuin löytämään kaupan vihannesosastolta, voi käyttää myös purkitettua säilykemaissia ilman grillaamista)
1 chilipalko
tuoretta korianteria
loraus limeä
ripaus suolaa
Guacamole
2 kypsää avocadoa
1/2 chilipalko
2 limeä
2-3 kevätsipulin vartta
1/2 punttia korianteria
1/2 valkosipulin kynttä
loraus oliiviöljyä
toinen loraus sitruunamehua
ripaus suolaa
Tarjoiluun
jäävuorisalaattia
limeä
korianteria
Aloitetaan grillaamalla maissia n. 10-15 minuuttia, pintaan saa tulla kunnolla väriä (kääntele säännöllisesti). Jätä jäähtymään folion alle.
Kuori ja puolita punasipuli, leikkaa ohuita viipaleita ja laita kannelliseen kulhoon limetinmehun kanssa. Ravista kunnolla sekaisin ja jätä pikkelöitymään.
Valmista guacamole. Poista avocadoista kivet ja laita ne pieneen tehosekoittimeen chilin, kevätsipulin ja korianterin kanssa. Purista limestä mehut mukaan ja surauta tasaiseksi. Lisää valkosipuli, suola ja sitruunamehu ja sekoita vielä hetki. Tarkista mausteet ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sitruunaa.
Sekoita majoneesi ja gochujang ja hot sauce on valmis.
Leikkaa kalasta suunnilleen kalapuikon kokoisia paloja, mausta suolalla ja pippurilla ja pyörittele mausteseoksessa. Lorauta hieman oliiviöljyä kalapalojen päälle ja kypsennä 220-asteisessa uunissa n. 10 minuutin ajan kunnes kala on sopivan kypsää, varo ylikypsentämästä.
Kalan kypsyessä ehtii mainiosti tehdä maissisalsan. Irrota terävällä veitsellä maissinjyvät rungosta, siirrä kulhoon ja lisää hienonnettu chili, korianteri, loraus limeä ja ripaus suolaa. Sekoita hyvin.
Kalan jäähdyttyä muutaman minuutin ajan on aika kasata tacot (tai voit kattaa ainekset pöytään josta jokainen voi kasata mieleisensä annoksen). Kuorien pohjalle viipaloitua jäävuorisalaattia, pikkelöityä punasipulia, guacamolea, maissisalsaa ja hot saucea. Viimeistellään korianterilla ja lorauksella limeä. Tacoja on täysin mahdoton syödä siististi joten kannattaa varata rulla talouspaperia tai vastaavaa lähettyville ! Ja mitä olisikaan tacoateria ilman jääkylmää meksikolaisolutta limeviipaleen kera....? Pyöräilyn jälkeen pitää toki huolehtia myös nesteytyksestä ;)
KALATACOT
200 gr turskaa tai muuta vaaleaa kalaa
1 pussi kalataco-mausteseosta
suola & pippuri
tacokuoria tai pieniä tortilloja
oliiviöljyä
Hot sauce
3 rkl majoneesia
2 tl gochujang-tahnaa (myös sriracha tms. käy mainiosti)
Pikapikkelöity punasipuli
1 punasipuli
2 limeä
ripaus suolaa
Maissisalsa
paketti esikypsennettyä maissia (tänään meillä käytetään tuoretta kotimaista maissia jota onnistuin löytämään kaupan vihannesosastolta, voi käyttää myös purkitettua säilykemaissia ilman grillaamista)
1 chilipalko
tuoretta korianteria
loraus limeä
ripaus suolaa
Guacamole
2 kypsää avocadoa
1/2 chilipalko
2 limeä
2-3 kevätsipulin vartta
1/2 punttia korianteria
1/2 valkosipulin kynttä
loraus oliiviöljyä
toinen loraus sitruunamehua
ripaus suolaa
Tarjoiluun
jäävuorisalaattia
limeä
korianteria
Aloitetaan grillaamalla maissia n. 10-15 minuuttia, pintaan saa tulla kunnolla väriä (kääntele säännöllisesti). Jätä jäähtymään folion alle.
Kuori ja puolita punasipuli, leikkaa ohuita viipaleita ja laita kannelliseen kulhoon limetinmehun kanssa. Ravista kunnolla sekaisin ja jätä pikkelöitymään.
Valmista guacamole. Poista avocadoista kivet ja laita ne pieneen tehosekoittimeen chilin, kevätsipulin ja korianterin kanssa. Purista limestä mehut mukaan ja surauta tasaiseksi. Lisää valkosipuli, suola ja sitruunamehu ja sekoita vielä hetki. Tarkista mausteet ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sitruunaa.
Sekoita majoneesi ja gochujang ja hot sauce on valmis.
Leikkaa kalasta suunnilleen kalapuikon kokoisia paloja, mausta suolalla ja pippurilla ja pyörittele mausteseoksessa. Lorauta hieman oliiviöljyä kalapalojen päälle ja kypsennä 220-asteisessa uunissa n. 10 minuutin ajan kunnes kala on sopivan kypsää, varo ylikypsentämästä.
Kalan kypsyessä ehtii mainiosti tehdä maissisalsan. Irrota terävällä veitsellä maissinjyvät rungosta, siirrä kulhoon ja lisää hienonnettu chili, korianteri, loraus limeä ja ripaus suolaa. Sekoita hyvin.
Kalan jäähdyttyä muutaman minuutin ajan on aika kasata tacot (tai voit kattaa ainekset pöytään josta jokainen voi kasata mieleisensä annoksen). Kuorien pohjalle viipaloitua jäävuorisalaattia, pikkelöityä punasipulia, guacamolea, maissisalsaa ja hot saucea. Viimeistellään korianterilla ja lorauksella limeä. Tacoja on täysin mahdoton syödä siististi joten kannattaa varata rulla talouspaperia tai vastaavaa lähettyville ! Ja mitä olisikaan tacoateria ilman jääkylmää meksikolaisolutta limeviipaleen kera....? Pyöräilyn jälkeen pitää toki huolehtia myös nesteytyksestä ;)
Posted on 11 Aug 2018 by Sari
Sari's Kitchenissä vietetään vapaapäivää yhä jatkuvan kauniin ja lämpimän sään vallitessa. Äkillisesti herännyt suklaan himo oli aiheuttaa ongelman koska mieli teki suklaista piirasta mutta uunia ei tullut mieleenkään laittaa päälle kuumentamaan jo ennestään suhteellisen trooppiselta tuntuvaa keittiötä. Ei hätää, aina luotettavalta Nigellalta löytyy resepti josta pienellä muokkauksella loihditaan kuumaan kesäpäivään sopiva suklaaherkku - ilman uunia :)
Pohja:
2 x 154 gr paketti Oreo-keksejä
50 gr tummaa (min. 70%) suklaata
50 gr pehmeää suolatonta voita
1/2 tl savusuolaa
Täyte:
100 gr tummaa (min. 70%) suklaata
2 liivatelehteä
500 ml kuohukermaa
50 gr kaakaojauhetta (kunnon tavaraa, ei pikakaakaoita !)
2 tl pikaespressojauhetta
75 gr sokeria
1 tl vaniljatahnaa
2 tl oliiviöljyä
3/4 tl savusuolaa
Murskaa rouheasti keksit ja suklaa yleiskoneen kulhoon ja sekoita kunnes seos on muruina. Lisää voi ja suola, sekoita jälleen tasaiseksi massaksi.
Kaada seos voideltuun irtopohja(torttu)vuokaan ja painele käsin ja/tai lusikalla sekä vuoan pohjalle että reunoille. Jäähdytä jääkaapissa 1-2 tuntia.
Täytettä varten murskaa suklaa rouheeksi. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kaada kerma paksupohjaiseen kattilaan suklaarouheen, siivilöidyn kaakaojauheen, espressojauheen, sokerin, vaniljatahnan, oliiviöljyn ja savusuolan kanssa. Kuumenna keskilämmöllä ja sekoita kevyesti pienellä vispilällä jotta täytteestä tulee tasainen mutta seokseen ei muodostu liikaa ilmaa.
Kun täyte on kunnolla sekoittunut, siirrä kattila pois liedeltä ja lisää liivatelehdet (joista on puristettu ylimääräinen vesi pois) koko ajan sekoittaen kunnes liivate on sekoittunut täysin massaan. Siirrä kattila takaisin liedelle matalalle lämmölle ja sekoita puulusikalla kunnes seos paksuuntuu (kun vetäiset sormella puulusikan pinnassa olevan seoksen poikki ja saat aikaiseksi viivan josta täyte ei valu pois, seos on valmis).
Kaada täyte noin litran vetoiseen mittakannuun, kastele pala leivin- tai voipaperia kylmässä vedessä ja rutista se ”kanneksi” jotta seokseen ei muodostu kuorta jäähtymisen aikana. Siirrä jääkaappiin viilentymään noin 15 minuutiksi. Täytteen tulee yhä olla lämmintä mutta tarpeeksi jäähtynyttä jotta se ei sulata pohjaa. Kaada täyte pohjan päälle vuokaan ja siirrä takaisin jääkaappiin kunnes täyte on jähmettynyt (vaikkapa yön yli jos maltat nukkua tätä herkkua odottaessa…;). Muutama tuntikin riittää, eli aamupäivällä tehdystä työstä palkinto odottaa iltakahvin kanssa.
Ota torttu jääkaapista 10 minuuttia ennen tarjoilua ja poista irtopohjavuoan reunus (helppo tapa on asettaa koko setti esim. sopivankokoisen tasapäällisen kulhon tms. päälle ja antaa reunuksen pudota pois). Jätä pohjalevy paikalleen ja siirrä torttu tarjoiluvadille. Lisukkeeksi nokare mascarponekermaa (vatkaa kermaa kunnes muodostuu ”pehmeitä huippuja”, lisää mascarpone ja vaniljaa, sekoita tasaiseksi) tai ranskankermaa.
NAM !!!
Pohja:
2 x 154 gr paketti Oreo-keksejä
50 gr tummaa (min. 70%) suklaata
50 gr pehmeää suolatonta voita
1/2 tl savusuolaa
Täyte:
100 gr tummaa (min. 70%) suklaata
2 liivatelehteä
500 ml kuohukermaa
50 gr kaakaojauhetta (kunnon tavaraa, ei pikakaakaoita !)
2 tl pikaespressojauhetta
75 gr sokeria
1 tl vaniljatahnaa
2 tl oliiviöljyä
3/4 tl savusuolaa
Murskaa rouheasti keksit ja suklaa yleiskoneen kulhoon ja sekoita kunnes seos on muruina. Lisää voi ja suola, sekoita jälleen tasaiseksi massaksi.
Kaada seos voideltuun irtopohja(torttu)vuokaan ja painele käsin ja/tai lusikalla sekä vuoan pohjalle että reunoille. Jäähdytä jääkaapissa 1-2 tuntia.
Täytettä varten murskaa suklaa rouheeksi. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kaada kerma paksupohjaiseen kattilaan suklaarouheen, siivilöidyn kaakaojauheen, espressojauheen, sokerin, vaniljatahnan, oliiviöljyn ja savusuolan kanssa. Kuumenna keskilämmöllä ja sekoita kevyesti pienellä vispilällä jotta täytteestä tulee tasainen mutta seokseen ei muodostu liikaa ilmaa.
Kun täyte on kunnolla sekoittunut, siirrä kattila pois liedeltä ja lisää liivatelehdet (joista on puristettu ylimääräinen vesi pois) koko ajan sekoittaen kunnes liivate on sekoittunut täysin massaan. Siirrä kattila takaisin liedelle matalalle lämmölle ja sekoita puulusikalla kunnes seos paksuuntuu (kun vetäiset sormella puulusikan pinnassa olevan seoksen poikki ja saat aikaiseksi viivan josta täyte ei valu pois, seos on valmis).
Kaada täyte noin litran vetoiseen mittakannuun, kastele pala leivin- tai voipaperia kylmässä vedessä ja rutista se ”kanneksi” jotta seokseen ei muodostu kuorta jäähtymisen aikana. Siirrä jääkaappiin viilentymään noin 15 minuutiksi. Täytteen tulee yhä olla lämmintä mutta tarpeeksi jäähtynyttä jotta se ei sulata pohjaa. Kaada täyte pohjan päälle vuokaan ja siirrä takaisin jääkaappiin kunnes täyte on jähmettynyt (vaikkapa yön yli jos maltat nukkua tätä herkkua odottaessa…;). Muutama tuntikin riittää, eli aamupäivällä tehdystä työstä palkinto odottaa iltakahvin kanssa.
Ota torttu jääkaapista 10 minuuttia ennen tarjoilua ja poista irtopohjavuoan reunus (helppo tapa on asettaa koko setti esim. sopivankokoisen tasapäällisen kulhon tms. päälle ja antaa reunuksen pudota pois). Jätä pohjalevy paikalleen ja siirrä torttu tarjoiluvadille. Lisukkeeksi nokare mascarponekermaa (vatkaa kermaa kunnes muodostuu ”pehmeitä huippuja”, lisää mascarpone ja vaniljaa, sekoita tasaiseksi) tai ranskankermaa.
NAM !!!
Posted on 31 Jul 2018 by Sari
Suomessa vallitseva helteinen sää vie ajatukset yhteen rakkaimmista matkakohteistamme eli Kreikkaan. Vuosien saatossa tutuiksi ovat tulleet mm. Kreeta, Ateena, Halkidiki, Rodos, Korfu ja Lefkas mutta ehdoton suosikki on Santorinin kuvankaunis saari ja siellä Oian ja Imeroviglian kylät. Henkeäsalpaavat maisemat, veden kielelle herauttava herkullinen ruoka ja ystävälliset ihmiset – takuuvarma kombinaatio onnistuneelle lomalle !
Vuosia sitten aloitin myös kreikan kielen opinnot jotka tosin ovat nyttemmin jääneet itseopiskelun asteelle mutta pyrin pitämään taitoa sen verran yllä että saan peruskeskustelun aikaiseksi paikallisten kanssa, se tuo aina oman vivahteen matkailuun lisää. Nyt onkin aika kaivaa jälleen oppikirjat esille ja verestää sanavarastoa koska syksyisellä New Yorkin matkallamme majoitumme vahvasti kreikkalaisvaikutteisessa Astorian kaupunginosassa Queensissa. Pikavilkaisulla löysin viisi kreikkalaista ravintolaa muutaman korttelin säteellä asunnostamme, puhumattakaaan muiden maiden uskomattoman laajasta ruokatarjonnasta, täydellinen paratiisi siis minulle :)
Tänä iltana Kreikka-muistojen innoittamana grillataan burgerit kreikkalaisella twistillä ja lisukkeilla.
KREIKKALAINEN PITA-BURGER
400 gr naudan tai lampaan jauhelihaa
Fetaa
Tuoretta pinaattia
Tomaattia
Punasipuli
Oliiviöljyä
Suola & pippuri
Kuivattua minttua ja/tai oreganoa
Sitruunaa
2 pitaleipää
Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla ja halutessasi lisää mukaan kuivattua minttua ja/tai oreganoa. Muotoile kaksi pihviä ja siirrä jääkaappiin asettumaan noin tunniksi. Noin 15 min ennen grillausta ota pihvit huoneenlämpöön ja valmistele lisukkeet. Karamellisoi punasipuli pannulla, viipaloi feta ja tomaatit ja huuhtele pinaatti. Pirskauta hieman oliiviöljyä pihveille ja grillaa ne molemmin puolin haluamaasi kypsyysasteeseen. Pieni rouhaisu (savu)suolaa kuuman pihvin pinnalle tekee Jamien sanoin ”all the difference” !
TSATSIKI
1 kurkku
Kreikkalaista jugurttia
1/2 valkosipulin kynsi
1 salottisipuli
1/2 nippua tilliä
Raastettu sitruunan kuori ja mehua
1-2 tl cayennepippuria/savupaprikaa
Hunajaa
4-5 rkl oliiviöljyä
Raasta kurkku ja jätä valumaan tiheään siivilään noin puoleksi tunniksi jotta enimmät nesteet valuvat pois.
Laita purkillinen jugurttia kulhoon ja lisää raastetut valkosipuli ja salottisipuli, sekoita hyvin. Lisää hienonnettu tilli, raastettu sitruunan kuori ja hieman mehua, cayennepippuri/savupaprika sekä loraus hunajaa, sekoita. Lopuksi pyöräytetään kurkkuraaste mukaan, lisätään oliiviöljy ja sekoitetaan vielä kerran. Valmis !
LÄMMIN PERUNASALAATTI
(Alkukesästä istuttamani 130 siemenperunaa alkavat tuottaa satoa joten Sari’s Kitchenissä nautitaan lähiajat perunasta monessa muodossa…)
10-15 uutta perunaa
4-5 rkl kreikkalaista jugurttia
2 rkl kapriksia
Sitruunan kuorta ja mehua
1 dl silputtuja yrttejä (esim.tilli, lehtipersilja, minttu, oregano, ruohosipuli)
1 rkl dijon-sinappia
Oliiviöljyä
Fetaa
Keitä perunat ja jäähdytä sen verran että sormet kestävät käsitellä niitä. Sekoita kulhossa jugurtti, kaprikset, sitruuna, yrtit ja dijon. Viipaloi/lohko perunat mukaan, sekoita. Murustele päälle fetaa ja viimeistele salaatti lorauksella oliiviöljyä.
Taputtele pitaleipiin pieni määrä vettä pintaa ja lämmitä ne pikaisesti grillissä. Sipaisu tsatsikia leivän sisään, pihvi päälle ja lisätään pinaatti, tomaatti, karamellisoitu punasipuli ja feta. Muutama pisara sitruunanmehua päälle ja burger on valmis ensipuraisua varten.
Lisäksi perunasalaattia ja jääkylmä kreikkalainen olut, voisiko viikonloppu paremmin alkaa ?
Vuosia sitten aloitin myös kreikan kielen opinnot jotka tosin ovat nyttemmin jääneet itseopiskelun asteelle mutta pyrin pitämään taitoa sen verran yllä että saan peruskeskustelun aikaiseksi paikallisten kanssa, se tuo aina oman vivahteen matkailuun lisää. Nyt onkin aika kaivaa jälleen oppikirjat esille ja verestää sanavarastoa koska syksyisellä New Yorkin matkallamme majoitumme vahvasti kreikkalaisvaikutteisessa Astorian kaupunginosassa Queensissa. Pikavilkaisulla löysin viisi kreikkalaista ravintolaa muutaman korttelin säteellä asunnostamme, puhumattakaaan muiden maiden uskomattoman laajasta ruokatarjonnasta, täydellinen paratiisi siis minulle :)
Tänä iltana Kreikka-muistojen innoittamana grillataan burgerit kreikkalaisella twistillä ja lisukkeilla.
KREIKKALAINEN PITA-BURGER
400 gr naudan tai lampaan jauhelihaa
Fetaa
Tuoretta pinaattia
Tomaattia
Punasipuli
Oliiviöljyä
Suola & pippuri
Kuivattua minttua ja/tai oreganoa
Sitruunaa
2 pitaleipää
Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla ja halutessasi lisää mukaan kuivattua minttua ja/tai oreganoa. Muotoile kaksi pihviä ja siirrä jääkaappiin asettumaan noin tunniksi. Noin 15 min ennen grillausta ota pihvit huoneenlämpöön ja valmistele lisukkeet. Karamellisoi punasipuli pannulla, viipaloi feta ja tomaatit ja huuhtele pinaatti. Pirskauta hieman oliiviöljyä pihveille ja grillaa ne molemmin puolin haluamaasi kypsyysasteeseen. Pieni rouhaisu (savu)suolaa kuuman pihvin pinnalle tekee Jamien sanoin ”all the difference” !
TSATSIKI
1 kurkku
Kreikkalaista jugurttia
1/2 valkosipulin kynsi
1 salottisipuli
1/2 nippua tilliä
Raastettu sitruunan kuori ja mehua
1-2 tl cayennepippuria/savupaprikaa
Hunajaa
4-5 rkl oliiviöljyä
Raasta kurkku ja jätä valumaan tiheään siivilään noin puoleksi tunniksi jotta enimmät nesteet valuvat pois.
Laita purkillinen jugurttia kulhoon ja lisää raastetut valkosipuli ja salottisipuli, sekoita hyvin. Lisää hienonnettu tilli, raastettu sitruunan kuori ja hieman mehua, cayennepippuri/savupaprika sekä loraus hunajaa, sekoita. Lopuksi pyöräytetään kurkkuraaste mukaan, lisätään oliiviöljy ja sekoitetaan vielä kerran. Valmis !
LÄMMIN PERUNASALAATTI
(Alkukesästä istuttamani 130 siemenperunaa alkavat tuottaa satoa joten Sari’s Kitchenissä nautitaan lähiajat perunasta monessa muodossa…)
10-15 uutta perunaa
4-5 rkl kreikkalaista jugurttia
2 rkl kapriksia
Sitruunan kuorta ja mehua
1 dl silputtuja yrttejä (esim.tilli, lehtipersilja, minttu, oregano, ruohosipuli)
1 rkl dijon-sinappia
Oliiviöljyä
Fetaa
Keitä perunat ja jäähdytä sen verran että sormet kestävät käsitellä niitä. Sekoita kulhossa jugurtti, kaprikset, sitruuna, yrtit ja dijon. Viipaloi/lohko perunat mukaan, sekoita. Murustele päälle fetaa ja viimeistele salaatti lorauksella oliiviöljyä.
Taputtele pitaleipiin pieni määrä vettä pintaa ja lämmitä ne pikaisesti grillissä. Sipaisu tsatsikia leivän sisään, pihvi päälle ja lisätään pinaatti, tomaatti, karamellisoitu punasipuli ja feta. Muutama pisara sitruunanmehua päälle ja burger on valmis ensipuraisua varten.
Lisäksi perunasalaattia ja jääkylmä kreikkalainen olut, voisiko viikonloppu paremmin alkaa ?
Posted on 27 Jul 2018 by Sari
Sari's Kitchenissä vietetään tänään juhlapäivää ! Tasan 23 vuotta sitten sanoimme toisillemme "tahdon" ja tuo lupaus pätee yhä tänäkin päivänä 
Rakkaus ruokaan oli jo tuolloin vahvasti elämässämme, kuvassa olemme saapumassa juhlakartanomme upeaan ruokapöytään ja ilmeet ovat sen mukaiset ;)
Hääkakkumme oli myös upea luomus, kartanon silloinen pääkokki Hannu Kaljunen oli loihtinut toiveidemme mukaisen mansikka-kermakakun muotoilua myöten täydellisenä. Ja se maku...yhä herahtaa vesi kielelle kun muistelen sitä !
Jo vuosien ajan hääpäivän kunniaksi on valmistettu kolmen ruokalajin menu, niin myös tänään. Upea kesäinen hellepäivän aamu alkoi visiitillä pihan perälle...keräämään tuoreet ruohosipulit aamiaismunakokkeliin parmesanin kera. Jälkiruoaksi kulhollinen mansikoita ja energiat oli ladattu menun ruokien preppausta varten. Kaikki menun osat ovat ensikokeilussa, sen vuoksi reseptit julkaistaan vasta myöhemmin mutta tässä kuitenkin jo vilkaisu illan meksikolais-japanilais-brittiläisestä tarjonnasta:
Shamppanjaa, skottilainen herkkuolut Pietulle & mansikoita
*******
Kalatacot, maissisalsa & avocadokerma
*******
Misoglaseerattu grillattu tonnikala, wokatut udon-nuudelit, broccolini & chili-sesamkastike
*******
Sticky toffee pudding & salted caramel-brandy ice cream (tätä on mahdoton suomentaa osuvasti joten mennään brittiversiolla ;)
Kaiken kruunuksi illalla vielä luvassa huippujalkapalloa, voisiko parempaa päivää enää toivoa
Rakkaus ruokaan oli jo tuolloin vahvasti elämässämme, kuvassa olemme saapumassa juhlakartanomme upeaan ruokapöytään ja ilmeet ovat sen mukaiset ;)
Hääkakkumme oli myös upea luomus, kartanon silloinen pääkokki Hannu Kaljunen oli loihtinut toiveidemme mukaisen mansikka-kermakakun muotoilua myöten täydellisenä. Ja se maku...yhä herahtaa vesi kielelle kun muistelen sitä !
Jo vuosien ajan hääpäivän kunniaksi on valmistettu kolmen ruokalajin menu, niin myös tänään. Upea kesäinen hellepäivän aamu alkoi visiitillä pihan perälle...keräämään tuoreet ruohosipulit aamiaismunakokkeliin parmesanin kera. Jälkiruoaksi kulhollinen mansikoita ja energiat oli ladattu menun ruokien preppausta varten. Kaikki menun osat ovat ensikokeilussa, sen vuoksi reseptit julkaistaan vasta myöhemmin mutta tässä kuitenkin jo vilkaisu illan meksikolais-japanilais-brittiläisestä tarjonnasta:
Shamppanjaa, skottilainen herkkuolut Pietulle & mansikoita
*******
Kalatacot, maissisalsa & avocadokerma
*******
Misoglaseerattu grillattu tonnikala, wokatut udon-nuudelit, broccolini & chili-sesamkastike
*******
Sticky toffee pudding & salted caramel-brandy ice cream (tätä on mahdoton suomentaa osuvasti joten mennään brittiversiolla ;)
Kaiken kruunuksi illalla vielä luvassa huippujalkapalloa, voisiko parempaa päivää enää toivoa
Posted on 15 Jul 2018 by Sari
Sari's Kitchenin arki-iltoihin on löytynyt uusi suosikki - nopeatekoinen, maukas ja ennen kaikkea monipuolinen frittata eli espanjalainen uunimunakas. Täytteeksi voi käyttää lähes mitä tahansa ruokavarastosta ja jääkaapista löytyvää, äärettömän upea tapa käyttää raaka-aineiden "rippeet" jotka muuten olisivat vaarassa joutua hukkaan. Kokeile rohkeasti ja löydä omat suosikkisi, tässä kaksi oman keittiömme tämän hetken käytetyintä yhdistelmää.
Ennen reseptiä on kuitenkin aika kaivaa muistojen kätköistä mieleenpainuvimmat Espanjassa vietetyt hetket. Klassisesta kysymyksestä joka alkaa "Muistatko missä olit kun..." on olemassa muutama "helmi" joista toinen itselleni tärkeimmistä jatkuu "... kun Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden ?" Se herättää rakkaita muistoja jo senkin vuoksi että juuri finaalipäivänä olimme lentäneet Malagaan viettämään Toke-appeni syntymäpäivää. Majoituksessa tapahtuneen sekaannuksen vuoksi jouduimme suunnitellun Fuengirolan huvilan sijaan majoittumaan ensimmäiseksi yöksi Torremolinoksessa hotelliin. Piti siis nopeasti kehittää varasuunnitelma kisastudiolle ja onneksemme löysimme lähistöltä Suomi-baarin jonne alkoi jo kerääntyä innokasta kiekkokansaa seuraamaan illan spektaakkelia, Suomi-Ruotsi-finaaliottelua. Jo hyvän aikaa ennen ottelun alkua baari oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja tunnelma perisuomalaiseen tyyliin katossa. Huikea kiekkoilta huipentui historialliseen mestaruuteen jonka kunniaksi baarin omistaja korkkasi shamppanjapullot ja pääsimme kaikki kohottamaan maljan Suomen Leijonille. Saan yhä kylmiä väreitä muistellessani tuota ainutlaatuista iltaa upeiden ihmisten seurassa.
Palataan kuitenkin toukokuusta 1995 tähän päivään ja reseptin pariin:
FRITTATA
Peruspohja:
7 kananmunaa
1 dl ruokakermaa
raastettua parmesania
suolaa & pippuria maun mukaan
Täyte 1:
savulohta
vuohenjuustoa
rucolaa
Täyte 2:
viipaloitua ja pannulla paahdettua chorizoa
fetaa
tuoretta pinaattia
Kumpikin täyte kaipaa myös sipulia antamaan oman vivahteensa makuun:
karamellisoitua punasipulia (viipaloi sipuli ohueksi ja karamellisoi matalalla lämmöllä pannulla oliiviöljyn ja suolaripauksen kanssa n. 10 minuutin ajan)
ohueksi viipaloitua kevätsipulia/kesäsipulin vihreitä varsia
Riko munien rakenne kulhossa ja lisää muut ainekset, sekoita hyvin. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja lisää täytteet. Ripaus raastettua parmesania kaiken komeuden päälle ei ole koskaan pahasta...;). Kypsennä 180 asteisessa uunissa n. 30 minuutin ajan ja tarjoile kuumana vaikkapa raikkaan vihersalaatin kera. Näin kesäaikaan ruokajuomaksi sopii hyvin jääkylmä lagerolut.
Ennen reseptiä on kuitenkin aika kaivaa muistojen kätköistä mieleenpainuvimmat Espanjassa vietetyt hetket. Klassisesta kysymyksestä joka alkaa "Muistatko missä olit kun..." on olemassa muutama "helmi" joista toinen itselleni tärkeimmistä jatkuu "... kun Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden ?" Se herättää rakkaita muistoja jo senkin vuoksi että juuri finaalipäivänä olimme lentäneet Malagaan viettämään Toke-appeni syntymäpäivää. Majoituksessa tapahtuneen sekaannuksen vuoksi jouduimme suunnitellun Fuengirolan huvilan sijaan majoittumaan ensimmäiseksi yöksi Torremolinoksessa hotelliin. Piti siis nopeasti kehittää varasuunnitelma kisastudiolle ja onneksemme löysimme lähistöltä Suomi-baarin jonne alkoi jo kerääntyä innokasta kiekkokansaa seuraamaan illan spektaakkelia, Suomi-Ruotsi-finaaliottelua. Jo hyvän aikaa ennen ottelun alkua baari oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja tunnelma perisuomalaiseen tyyliin katossa. Huikea kiekkoilta huipentui historialliseen mestaruuteen jonka kunniaksi baarin omistaja korkkasi shamppanjapullot ja pääsimme kaikki kohottamaan maljan Suomen Leijonille. Saan yhä kylmiä väreitä muistellessani tuota ainutlaatuista iltaa upeiden ihmisten seurassa.
Palataan kuitenkin toukokuusta 1995 tähän päivään ja reseptin pariin:
FRITTATA
Peruspohja:
7 kananmunaa
1 dl ruokakermaa
raastettua parmesania
suolaa & pippuria maun mukaan
Täyte 1:
savulohta
vuohenjuustoa
rucolaa
Täyte 2:
viipaloitua ja pannulla paahdettua chorizoa
fetaa
tuoretta pinaattia
Kumpikin täyte kaipaa myös sipulia antamaan oman vivahteensa makuun:
karamellisoitua punasipulia (viipaloi sipuli ohueksi ja karamellisoi matalalla lämmöllä pannulla oliiviöljyn ja suolaripauksen kanssa n. 10 minuutin ajan)
ohueksi viipaloitua kevätsipulia/kesäsipulin vihreitä varsia
Riko munien rakenne kulhossa ja lisää muut ainekset, sekoita hyvin. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja lisää täytteet. Ripaus raastettua parmesania kaiken komeuden päälle ei ole koskaan pahasta...;). Kypsennä 180 asteisessa uunissa n. 30 minuutin ajan ja tarjoile kuumana vaikkapa raikkaan vihersalaatin kera. Näin kesäaikaan ruokajuomaksi sopii hyvin jääkylmä lagerolut.
Posted on 09 Jul 2018 by Sari
Sari's Kitchen onnittelee tänään 242 vuotta täyttävää United States of Americaa !
Yhdysvalloissa ovat juhlat parhaimmillaan ja meilläkin nautittiin sen kunniaksi alkuillasta viipaleet New York-juustokakkua. Ihan vain pienet....ja kunnon keko mansikoita päälle;)
NEW YORK-JUUSTOKAKKU & MARINOIDUT MANSIKAT
Juustokakku
250 gr keksejä (perinteisessä versiossa käytetään Digestiveä, kaurakeksit on myös havaittu hyvin toimiviksi)
150 gr (suolatonta) voita
3,5 dl sokeria
0,5 dl maissijauhoa
900 gr Philadelphia-tuorejuustoa (huoneenlämpöisenä)
2 isoa kananmunaa
1,5 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko/1 rkl vaniljaesanssia/1 rkl vaniljatahnaa
yhden sitruunan kuori
Lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele ja vuoraa leivinpaperilla 24 cm irtopohjavuoka. Murskaa keksit ja sekoita pehmennetyn voin kanssa. Painele seos vuoan pohjalle, paista 10 min ja jäähdytä.
Täytteen teko aloitetaan sekoittamalla yleiskoneen kulhossa 300 gr tuorejuustoa, 1 dl sokeria ja maissijauho matalalla nopeudella noin 3 minuutin ajan kunnes seos on kuohkeaa. Kuopaise välillä nuolijalla tms. kulhon pohjaa myöten jotta seoksesta tulee tasaista. Vatkaa mukaan loppu tuorejuusto 300 gr kerrallaan. Nosta hieman nopeutta ja lisää ensin loppu sokeri ja sen jälkeen vanilja. Lisää munat yksi kerrallaan ja sekoita kunnes seos on ilmavaa ja kuohkea (varo vatkaamasta liikaa ettei täytteen tekstuuri kärsi). Aivan lopussa lisää mukaan kerma ja raastettu sitruunan kuori ja vielä viimeinen vatkaus. Kaada täyte varovasti jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita pinta lusikalla.
Ota isohko pala foliota, aseta vuoka sen päälle ja kääri folio vuoan suojaksi. Aseta vuoka laakealle uunipannulle ja kaada vuokaan kuumaa vettä suunnilleen vuoan puoleenväliin. Siirrä uuniin ja kypsennä n. 1 h 15 min kunnes päällinen saa kauniin värin ja täyte on vielä hieman ”hyllyvää”.
Ota vuoka varovasti pois vesikylvystä ja siirrä ritilän päälle jäähtymään pariksi tunniksi. Peitä jäähtynyt kakku löysästi kelmulla ja jatka jäähdytystä jääkaapissa vähintään 6 tunnin ajan, mielellään yön yli.
Ennen tarjoilua irrota vuoan reunus ja leivinpaperi ja siirrä kakku pohjalevyn kanssa tarjoiluvadille. Kostuta sileäteräinen veitsi kuumaan veteen ja sitten vain viipaloimaan kakusta halutunkokoisia palasia.
Lisukkeeksi marinoituja mansikoita ja jälleen kerran herkuttelu voi alkaa !
Marinoidut mansikat
1/2 ltr mansikoita
2 rkl balsamicoa
2 rkl juoksevaa hunajaa
Poista mansikoista kannat ja viipaloi sopivankokoisiksi. Sekoita balsamico ja hunaja ja kaada kulhoon mansikoiden kanssa. Sekoita hyvin ja anna maustua jääkaapissa n. 1/2 tuntia. Ota huoneenlämpöön ajoissa ennen tarjoilua.
Yhdysvalloissa ovat juhlat parhaimmillaan ja meilläkin nautittiin sen kunniaksi alkuillasta viipaleet New York-juustokakkua. Ihan vain pienet....ja kunnon keko mansikoita päälle;)
NEW YORK-JUUSTOKAKKU & MARINOIDUT MANSIKAT
Juustokakku
250 gr keksejä (perinteisessä versiossa käytetään Digestiveä, kaurakeksit on myös havaittu hyvin toimiviksi)
150 gr (suolatonta) voita
3,5 dl sokeria
0,5 dl maissijauhoa
900 gr Philadelphia-tuorejuustoa (huoneenlämpöisenä)
2 isoa kananmunaa
1,5 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko/1 rkl vaniljaesanssia/1 rkl vaniljatahnaa
yhden sitruunan kuori
Lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele ja vuoraa leivinpaperilla 24 cm irtopohjavuoka. Murskaa keksit ja sekoita pehmennetyn voin kanssa. Painele seos vuoan pohjalle, paista 10 min ja jäähdytä.
Täytteen teko aloitetaan sekoittamalla yleiskoneen kulhossa 300 gr tuorejuustoa, 1 dl sokeria ja maissijauho matalalla nopeudella noin 3 minuutin ajan kunnes seos on kuohkeaa. Kuopaise välillä nuolijalla tms. kulhon pohjaa myöten jotta seoksesta tulee tasaista. Vatkaa mukaan loppu tuorejuusto 300 gr kerrallaan. Nosta hieman nopeutta ja lisää ensin loppu sokeri ja sen jälkeen vanilja. Lisää munat yksi kerrallaan ja sekoita kunnes seos on ilmavaa ja kuohkea (varo vatkaamasta liikaa ettei täytteen tekstuuri kärsi). Aivan lopussa lisää mukaan kerma ja raastettu sitruunan kuori ja vielä viimeinen vatkaus. Kaada täyte varovasti jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita pinta lusikalla.
Ota isohko pala foliota, aseta vuoka sen päälle ja kääri folio vuoan suojaksi. Aseta vuoka laakealle uunipannulle ja kaada vuokaan kuumaa vettä suunnilleen vuoan puoleenväliin. Siirrä uuniin ja kypsennä n. 1 h 15 min kunnes päällinen saa kauniin värin ja täyte on vielä hieman ”hyllyvää”.
Ota vuoka varovasti pois vesikylvystä ja siirrä ritilän päälle jäähtymään pariksi tunniksi. Peitä jäähtynyt kakku löysästi kelmulla ja jatka jäähdytystä jääkaapissa vähintään 6 tunnin ajan, mielellään yön yli.
Ennen tarjoilua irrota vuoan reunus ja leivinpaperi ja siirrä kakku pohjalevyn kanssa tarjoiluvadille. Kostuta sileäteräinen veitsi kuumaan veteen ja sitten vain viipaloimaan kakusta halutunkokoisia palasia.
Lisukkeeksi marinoituja mansikoita ja jälleen kerran herkuttelu voi alkaa !
Marinoidut mansikat
1/2 ltr mansikoita
2 rkl balsamicoa
2 rkl juoksevaa hunajaa
Poista mansikoista kannat ja viipaloi sopivankokoisiksi. Sekoita balsamico ja hunaja ja kaada kulhoon mansikoiden kanssa. Sekoita hyvin ja anna maustua jääkaapissa n. 1/2 tuntia. Ota huoneenlämpöön ajoissa ennen tarjoilua.
Posted on 04 Jul 2018 by Sari
Harvinaisen aikaisin alkanut kesä aiheutti Sari's Kitchenissä luovan tauon jonka aikana on harrastettu pyöräilyä ja kehitelty uusia ruokaideoita. Kun vielä maltetaan olla ahmimatta tuloksia niin kauan että saadaan ne myös kuvattua... Heti tämän onnistuttua on tiedossa mm. frittataa, burgeria, meksikolaista maissia ja pastaa unohtamatta myöskään jälkiruokaosastoa.
Aloitetaan kuitenkin tämä kalenterin mukaan virallisesti alkanut kesäkausi Nigella Lawsonin pannacotta-reseptlllä. Huikea yhdistelmä kahvia ja hienoisesti terästettyä suklaakastiketta vie kielen mennessään...
KAHVIPANNACOTTA & TERÄSTETTY SUKLAAKASTIKE
2 1/2 liivatelehteä
125 ml espressoa
50 gr muscovadosokeria
375 ml kuohukermaa
hyppysellinen suolaa
100 ml kahvilikööriä
50 gr tummaa suklaata (70 %)
Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Kaada espresso ja sokeri pieneen kattilaan ja kuumenna kunnes sokeri on täysin liuennut. Lisää kerma ja sekoita matalalla lämmöllä hetki. Lisää lämpöä kunnes seos on kiehahtamaisillaan ja siirrä pois liedeltä. Purista vesi pois liivatelehdistä ja sekoita hyvin mukaan seokseen. Laita isoon kulhoon jääpaloja, siirrä seos pienempään kulhoon ja aseta se jääpedille. Sekoita kunnes seos on viilentynyt.
Laita muotit laakeaan vuokaan ja siivilöi pannacottaseos tiheän siivilän läpi muotteihin. Lisää sen jälkeen vuokaan jääpaloja ja kylmää vettä (varoen ettei vettä mene muotteihin) muottien puoliväliin saakka. Siirrä asettumaan jääkaappiin kunnes pannacotat ovat jähmettyneet, muutama tunti yleensä riittää.
Kastiketta varten sulata suklaa kattilassa, lisää kahvilikööri ja kiehauta alkoholi pois.
Kumoa pannacotta lautaselle (kastamalla muottia hetkeksi kuumassa vedessä pannacotta irtoaa helposti), lisää kastike ja on aika herkutella !
Aloitetaan kuitenkin tämä kalenterin mukaan virallisesti alkanut kesäkausi Nigella Lawsonin pannacotta-reseptlllä. Huikea yhdistelmä kahvia ja hienoisesti terästettyä suklaakastiketta vie kielen mennessään...
KAHVIPANNACOTTA & TERÄSTETTY SUKLAAKASTIKE
2 1/2 liivatelehteä
125 ml espressoa
50 gr muscovadosokeria
375 ml kuohukermaa
hyppysellinen suolaa
100 ml kahvilikööriä
50 gr tummaa suklaata (70 %)
Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Kaada espresso ja sokeri pieneen kattilaan ja kuumenna kunnes sokeri on täysin liuennut. Lisää kerma ja sekoita matalalla lämmöllä hetki. Lisää lämpöä kunnes seos on kiehahtamaisillaan ja siirrä pois liedeltä. Purista vesi pois liivatelehdistä ja sekoita hyvin mukaan seokseen. Laita isoon kulhoon jääpaloja, siirrä seos pienempään kulhoon ja aseta se jääpedille. Sekoita kunnes seos on viilentynyt.
Laita muotit laakeaan vuokaan ja siivilöi pannacottaseos tiheän siivilän läpi muotteihin. Lisää sen jälkeen vuokaan jääpaloja ja kylmää vettä (varoen ettei vettä mene muotteihin) muottien puoliväliin saakka. Siirrä asettumaan jääkaappiin kunnes pannacotat ovat jähmettyneet, muutama tunti yleensä riittää.
Kastiketta varten sulata suklaa kattilassa, lisää kahvilikööri ja kiehauta alkoholi pois.
Kumoa pannacotta lautaselle (kastamalla muottia hetkeksi kuumassa vedessä pannacotta irtoaa helposti), lisää kastike ja on aika herkutella !
Posted on 10 Jun 2018 by Sari
Sari's Kitchenissä makkaratuotteiden käyttö on kautta aikain pitkälti rajoittunut kolmeen artikkeliin:sähäkän mausteiseen chorizoon, synnyinseutuni perinneherkkuun mustaan makkaraan sekä Pälkäneläisen pientuottajan uskomattoman herkullisiin savunakkeihin joita meillä kotoisasti kutsutaan napsunakeiksi. Tänä keväänä grillikauden alettua olemme kuitenkin löytäneet aivan uuden maailman raakamakkaroiden parista. Ensimmäisenä testiin pääsivät raakachorizot ja sen jälkeen grillistä on löytynyt jo useampikin eri variaatio muista makkaroista. Viimeisimmästä versiosta löytyi runsaasti erilaisia yrttejä; mm. oreganoa, rosmariinia, korianteria ja timjamia. Viimeisen silauksen antoi pieni potku chilistä ja valkosipulista, täydellinen lihaisa hiukopala perjantai-illalle !
Makkaramuistoista kaksi mieleenpainuvinta sijoittuvat molemmat Tampereelle. Jokunen vuosi sitten olimme kaupungissa parin päivän vierailulla ja suuntasimme illalla tuttuun irkkupubiin nauttimaan kuohujuomat. Matkalla takaisin majapaikkaamme iski hiuko ja onneksemme olimme juuri ohittamassa rautatieaseman vieressä sijaitsevaa Tamperelaisen pikaruoan kojua. Toisin sanoen kyseessä oli hauska ympyränmuotoinen grillikoju jossa tiesimme olevan mustaamakkaraa tarjolla. Emme kuitenkaan olleet osanneet varautua yllätykseen joka kurkisti grillin ikkunaluukusta, iloisesti hymyilevät thai-kasvot tervehtivät meitä selkeällä tampereen murteella ! Näin saimme kunnian tutustua nuoreen thai-pariskuntaan joka pyöritti grilliä ja taikoi meille maistuvat makkara-annokset puolukkahilloineen. Uniikki kokemus tuokin :)
Toinen muisto liittyy veljeeni joka oli täyttämässä "pyöreitä" ja tuntien sisarensa suunnitteluvimman oli nimenomaan kieltänyt järjestämästä mitään erityistä. Pari päivää tämän ilmoituksen jälkeen sain puhelun äidiltäni joka pyysi suunnittelemaan jotain kivaa veljen synttäreille... Yritin selittää ettei se nyt onnistu koska oli määrätty toisin mutta äitini ilmoitti tiukasti että hänellä on viimeinen sana ja siihen ei ole vastaan väittämistä - kummallakaan meistä ;) Äidin sana oli siis laki ja aloimme miettiä miten kieroilisimme veljeni aavistamatta yllätyksen. Hetken pohdittuamme keksimme suunnitelman; veljeni tyttärensä ja sisarensa tapaan on vastannut aina tamperelaiseen klassikkokysymykseen "kumpi" sen ainoan oikean (anteeksi vaan kaikki Tapparalaiset !) eli Ilves. Pirautin veljelleni ja kerroin miten pahasti vanhempamme pettyisivät jos eivät saisi jotenkin olla mukana juhlapäivässä joten ehdotin että menisimme porukalla Ilveksen peliin ja lahjaksi hankkisimme hänelle lipun ja erätauolla tarjoaisimme makkaraa (veljeni oli ainakin tuolloin hulluna k.o. tuotteeseen). Tämä ehdotus sai häneltä hyväksynnän ja teimme treffit Hakametsän hallille. Vanhemmillani ja minulla oli kuitenkin hieman eri käsitys pelilipun ja makkaran käsitteestä... Teknisesti ottaen emme huijanneet mutta yllätys oli aikamoinen kun hallilla johdatin joukkomme yläilmoissa sijaitsevaan varaamaani aitioon jossa odotti tuoksuvana "Mansen makkaramenu". Matsi & makkaraa siis ! Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet siihen sillä olin tilannut lahjaksi myös personoidun Ilveksen pelipaidan ja kukapa muukaan olisi ollut sopivampi sitä luovuttamaan kuin Tampereen oma kiekkolegenda Raipe. Raipella sattui olemaan taukoa valmennushommista ja kysellessäni hänen halukkuuttaan tehtävään ei vastausta tarvinnut kauaa odotella. Sovittuun aikaan alkulämmittelyn ollessa täydessä vauhdissa aition oveen koputettiin ja Raipe astui sisälle paita kainalossaan. Olisittepa nähneet veljeni ilmeen ! Tuli kuulemma täysin "puun takaa" mutta juhlallisen paidan luovutuksen ja esittelyjen jälkeen kaikki olivat kuin vanhoja tuttuja. Kysyin maistuisiko vieraalle Mansen makkaramenun antimet virvokkeineen ja lopputulos oli se että Raipe jäi katsomaan kanssamme koko ottelun. Juuri ennen pelin alkua tuli sitten vielä yksi yllätys, jopa minullekin. Aition oveen koputettiin jälleen ja tällä kertaa sisään astui toinen legenda ja maailmanmestari eli Jukka Tammi. Kävi ilmi että hän toimi aitioisäntänä ja piipahti muutamaan otteeseen viihdyttämään meitä. Täytyy myöntää ettei ole ennen tullut vietettyä iltaa kahden maailmanmestarin seurassa - ei edes yhden ;)
Mutta palataanpa siihen makkaran grillaukseen, lisukkeena maistuu pirteä ja hapokas coleslaw sekä savunmakuinen BBQ-majoneesi.
COLESLAW (tästä tulee melko iso annos joten riittää joko useammallekin herkuttelijalle tai loput voi nauttia seuraavan päivän kevyenä kesälounaana)
2 porkkanaa
1 fenkoli
3 retiisiä
200 gr punakaalia
200 gr valkokaalia
1 pienehkö punasipuli
1 salottisipuli
1 sitruuna
250 ml kreikkalaista jugurttia (tai muuta maustamatonta versiota)
oliiviöljyä
2 rkl dijon-sinappia
kourallinen tuoreita yrttejä (esim. minttua, rakuunaa, tilliä, kirveliä, persiljaa)
suola & pippuri
Kuori porkkanat ja poista fenkolista ja kaaleista uloimmat lehdet. Suikaloi fenkoli, kaali, retiisit ja sipulit monitoimikoneessa (tai käsin mandoliinilla). Siirrä kasvikset isoon kulhoon. Sekoita erillisessä kulhossa puolen sitruunan mehu jugurtin, oliiviöljylorauksen ja sinapin kanssa. Pilko yrtit ja lisää ne kulhoon. Kaada kastike kasvisten päälle ja sekoita niin että kastike leviää joka puolelle (puhtoiset kädet ovat tässä hommassa parhaat). Mausta suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla ja sitruunamehulla.
SAVUNMAKUINEN BBQ-MAJONEESI
Tämä resepti on huippuhelppo, sekoita puolet savunmakuista BBQ-kastiketta ja puolet majoneesia. Anna asettua hetki ja tarjoile sinapin sijasta makkaroiden kera. Sopii myös moneen muuhun käyttöön, erityisen maistuvaa lohkoperunoiden (kts. "Fish & chips") kanssa dippinä.
Makkaramuistoista kaksi mieleenpainuvinta sijoittuvat molemmat Tampereelle. Jokunen vuosi sitten olimme kaupungissa parin päivän vierailulla ja suuntasimme illalla tuttuun irkkupubiin nauttimaan kuohujuomat. Matkalla takaisin majapaikkaamme iski hiuko ja onneksemme olimme juuri ohittamassa rautatieaseman vieressä sijaitsevaa Tamperelaisen pikaruoan kojua. Toisin sanoen kyseessä oli hauska ympyränmuotoinen grillikoju jossa tiesimme olevan mustaamakkaraa tarjolla. Emme kuitenkaan olleet osanneet varautua yllätykseen joka kurkisti grillin ikkunaluukusta, iloisesti hymyilevät thai-kasvot tervehtivät meitä selkeällä tampereen murteella ! Näin saimme kunnian tutustua nuoreen thai-pariskuntaan joka pyöritti grilliä ja taikoi meille maistuvat makkara-annokset puolukkahilloineen. Uniikki kokemus tuokin :)
Toinen muisto liittyy veljeeni joka oli täyttämässä "pyöreitä" ja tuntien sisarensa suunnitteluvimman oli nimenomaan kieltänyt järjestämästä mitään erityistä. Pari päivää tämän ilmoituksen jälkeen sain puhelun äidiltäni joka pyysi suunnittelemaan jotain kivaa veljen synttäreille... Yritin selittää ettei se nyt onnistu koska oli määrätty toisin mutta äitini ilmoitti tiukasti että hänellä on viimeinen sana ja siihen ei ole vastaan väittämistä - kummallakaan meistä ;) Äidin sana oli siis laki ja aloimme miettiä miten kieroilisimme veljeni aavistamatta yllätyksen. Hetken pohdittuamme keksimme suunnitelman; veljeni tyttärensä ja sisarensa tapaan on vastannut aina tamperelaiseen klassikkokysymykseen "kumpi" sen ainoan oikean (anteeksi vaan kaikki Tapparalaiset !) eli Ilves. Pirautin veljelleni ja kerroin miten pahasti vanhempamme pettyisivät jos eivät saisi jotenkin olla mukana juhlapäivässä joten ehdotin että menisimme porukalla Ilveksen peliin ja lahjaksi hankkisimme hänelle lipun ja erätauolla tarjoaisimme makkaraa (veljeni oli ainakin tuolloin hulluna k.o. tuotteeseen). Tämä ehdotus sai häneltä hyväksynnän ja teimme treffit Hakametsän hallille. Vanhemmillani ja minulla oli kuitenkin hieman eri käsitys pelilipun ja makkaran käsitteestä... Teknisesti ottaen emme huijanneet mutta yllätys oli aikamoinen kun hallilla johdatin joukkomme yläilmoissa sijaitsevaan varaamaani aitioon jossa odotti tuoksuvana "Mansen makkaramenu". Matsi & makkaraa siis ! Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet siihen sillä olin tilannut lahjaksi myös personoidun Ilveksen pelipaidan ja kukapa muukaan olisi ollut sopivampi sitä luovuttamaan kuin Tampereen oma kiekkolegenda Raipe. Raipella sattui olemaan taukoa valmennushommista ja kysellessäni hänen halukkuuttaan tehtävään ei vastausta tarvinnut kauaa odotella. Sovittuun aikaan alkulämmittelyn ollessa täydessä vauhdissa aition oveen koputettiin ja Raipe astui sisälle paita kainalossaan. Olisittepa nähneet veljeni ilmeen ! Tuli kuulemma täysin "puun takaa" mutta juhlallisen paidan luovutuksen ja esittelyjen jälkeen kaikki olivat kuin vanhoja tuttuja. Kysyin maistuisiko vieraalle Mansen makkaramenun antimet virvokkeineen ja lopputulos oli se että Raipe jäi katsomaan kanssamme koko ottelun. Juuri ennen pelin alkua tuli sitten vielä yksi yllätys, jopa minullekin. Aition oveen koputettiin jälleen ja tällä kertaa sisään astui toinen legenda ja maailmanmestari eli Jukka Tammi. Kävi ilmi että hän toimi aitioisäntänä ja piipahti muutamaan otteeseen viihdyttämään meitä. Täytyy myöntää ettei ole ennen tullut vietettyä iltaa kahden maailmanmestarin seurassa - ei edes yhden ;)
Mutta palataanpa siihen makkaran grillaukseen, lisukkeena maistuu pirteä ja hapokas coleslaw sekä savunmakuinen BBQ-majoneesi.
COLESLAW (tästä tulee melko iso annos joten riittää joko useammallekin herkuttelijalle tai loput voi nauttia seuraavan päivän kevyenä kesälounaana)
2 porkkanaa
1 fenkoli
3 retiisiä
200 gr punakaalia
200 gr valkokaalia
1 pienehkö punasipuli
1 salottisipuli
1 sitruuna
250 ml kreikkalaista jugurttia (tai muuta maustamatonta versiota)
oliiviöljyä
2 rkl dijon-sinappia
kourallinen tuoreita yrttejä (esim. minttua, rakuunaa, tilliä, kirveliä, persiljaa)
suola & pippuri
Kuori porkkanat ja poista fenkolista ja kaaleista uloimmat lehdet. Suikaloi fenkoli, kaali, retiisit ja sipulit monitoimikoneessa (tai käsin mandoliinilla). Siirrä kasvikset isoon kulhoon. Sekoita erillisessä kulhossa puolen sitruunan mehu jugurtin, oliiviöljylorauksen ja sinapin kanssa. Pilko yrtit ja lisää ne kulhoon. Kaada kastike kasvisten päälle ja sekoita niin että kastike leviää joka puolelle (puhtoiset kädet ovat tässä hommassa parhaat). Mausta suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla ja sitruunamehulla.
SAVUNMAKUINEN BBQ-MAJONEESI
Tämä resepti on huippuhelppo, sekoita puolet savunmakuista BBQ-kastiketta ja puolet majoneesia. Anna asettua hetki ja tarjoile sinapin sijasta makkaroiden kera. Sopii myös moneen muuhun käyttöön, erityisen maistuvaa lohkoperunoiden (kts. "Fish & chips") kanssa dippinä.
Posted on 14 May 2018 by Sari
Raaka-aineista kannattaa nauttia silloin kun ne ovat parhaimmillaan ja tällä hetkellä sellainen on keväinen herkku eli parsa. Parsareseptejä on varmaan yhtä monta kuin kokkaajiakin mutta Sari's Kitchenin suosikki pikkelöityjen parsasuikaleiden ohella on ehdottomasti versio jossa parsa ja tonnikala laulavat duettona makujen sinfoniaa ;)
Tonnikalaa hankkiessasi varmista kalakauppiaaltasi että kala on vastuullisesti pyydettyä (esim. käsisiimoilla), yleensä Suomen kalatiskeillä tämä asia on kunnossa.
Matkamuistoissa tonnikala johdattaa Malediiveille jossa olen ensimmäisen kerran päässyt herkuttelemaan tuoreversiolla. Sananmukaisesti tuoreella, alkuillasta istuin rantalaiturilla ja seurasin kun kalastusvene palasi päivän matkaltaan ja saaren ravintolan kokki oli venettä vastassa korin kanssa. Koriin pujahti päivän saalis, mukana muutama komea boniitti, tonnikalan pienempikokoinen sukulainen. Kokki tallusti päivän helteen jäljiltä jo hieman jäähtyneen hiekkarannan läpi ravintolaan ja pari tuntia myöhemmin sain eteeni palan taivasta lautasella. Kalaa ei oltu pilattu liiallisilla mausteilla vaan pihvissä maistui meren lisäksi vain suola ja limetti. Malediivilaiseen tapaan lisukkeena oli vain simppeli kulhollinen riisiä, muuta ei tarvittu. Täydellisen aterian jälkeen muutaman minuutin kävelymatka saaren halki lepakoiden sinkoillessa polun yli vei askeettiseen majapaikkaan. Hyvin yksinkertaisesti varustellussa majassa oli mm. vain kylmää vettä luovuttava suihku paljaan taivaan alla, melkoinen "once in a lifetime"-elämys käydä suihkussa keskellä yötä kirkkaana tuikkivan tähtitaivaan alla.
Malediiveilla tuli tuolloin vietettyä vuoden aikana yhteensä viisi viikkoa täydellisen rentoutumisen ja pääkopan nollauksen merkeissä. Heti saarelle päästyä potkaistiin kengät majan nurkkaan ja siellä ne saivat olla rauhassa koko saarella oleskelun ajan, vain lähisaaren päiväretkelle ne napattiin mukaan. Jalat saivat kaivattua ulkoilmaa (molemmat matkat tapahtuivat Suomen talviaikaan) ja vaikka hiekka olikin lumenvalkoista ja pehmeää, löytyi rantavedestä myös pikkukiviä jotka antoivat mukavan hieronnan jalkapohjiin. Rantavedessä kahlatessa löytyi kerran myös yllätys joka ei olisi sopinut lainkaan ofidiofobian omaavalle... Olin noin kymmenen metrin päässä rannasta kun äkisti huomasin jonkin tumman liikkuvan pohjahiekassa ja vilkaisu ympärille sai huomaamaan että pohja oli mustanaan vilkkaasti luikertelevia pieniä käärmeitä ! Jähmetyin hetkeksi paikalleni ja ajatuksissa myllersi ennen matkaa luettu info saaren eläimistöstä - oliko mukana myrkyllisiä matelijoita...? Muistini vakuutti että ei ollut ja koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut aloin varovasti hivuttaa itseäni rantaan, visusti varoen etten astu yhdenkään päälle. Vaikka en ole lainkaan herkkä matelijoille - päinvastoin, aikoinaan kodissamme vilisti kolme krokotiilisalamanteria, kokemus kävi kuitenkin sen verran hermoille että kävelin suoraan nauttimaan kylmän oluen. Samalla Sri Lankasta kotoisin oleva baarimikko Sylvester vahvisti tapaamieni olioiden olleen vaarattomia rantakäärmeitä. Pieni ilkikurinen virne suupielessä paljasti hänen halunsa jekuttaa turistia kertomalla kauhutarinoita mutta saarelaisille ominainen vieraanvaraisuus esti tämän.
On aika palata muisteluista takaisin tähän päivään ja kertoa resepti joka sopii täydellisesti ensimmäiseen kunnolla aurinkoiseen ja lämpimään kevätpäivään:
TONNIKALAA & PARSAA
nippu parsaa
oliiviöljyä
2 tonnikalapihviä
pieni puntti basilikaa
1/2 punainen chili
n. 6 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja
1 sitruuna
balsamicoa
merisuolaa
mustapippuria (suoraan myllystä)
Kuumenna parilapannu tai grilli hehkuvan kuumaksi. Hienonna basilika ja aurinkokuivattu tomaatti ja laita kulhoon. Poista chilistä siemenet, pilko pieneksi ja lisää kulhoon. Purista sitruunanmehu mukaan. Lisää loraus oliiviöljyä ja sekoita hyvin. Vielä loraus balsamicoa, mausta suolalla & pippurilla, sekoita ja siirrä hetkeksi sivuun odottamaan.
Trimmaa parsat: napsauta paksut päät pois siitä kohdasta mistä varsi luontaisesti katkeaa. Siisti tarvittaessa varsien päitä vihanneskuorijalla tms. Hiero tonnikalapihveihin oliiviöljyä, suolaa ja pippuria.
Laita parsat kuumalle, kuivalle pannulle/grilliin. Käännä noin minuutin välein, parsat saavat hiiltyä hieman mutta varo etteivät ne pala. Muutaman minuutin jälkeen siirrä parsat sivuun ja laita tonnikalapihvit pannulle. Grillaa n. 1,5 minuuttia per puoli, tonnikalan sisus pitää jäädä kunnolla punertavaksi jottei se kuivu piloille. Pinoa muutama parsa lautasella ja lusikoi kastiketta päälle. Asettele tonnikalapihvi parsojen päälle, lisää kastiketta ja viimeistele lorauksella oliiviöljyä.
Viereen lasillinen kylmänä pirskahtelevaa valkoviiniä ja keväinen illalliskattaus on valmis. Enjoy !
Tonnikalaa hankkiessasi varmista kalakauppiaaltasi että kala on vastuullisesti pyydettyä (esim. käsisiimoilla), yleensä Suomen kalatiskeillä tämä asia on kunnossa.
Matkamuistoissa tonnikala johdattaa Malediiveille jossa olen ensimmäisen kerran päässyt herkuttelemaan tuoreversiolla. Sananmukaisesti tuoreella, alkuillasta istuin rantalaiturilla ja seurasin kun kalastusvene palasi päivän matkaltaan ja saaren ravintolan kokki oli venettä vastassa korin kanssa. Koriin pujahti päivän saalis, mukana muutama komea boniitti, tonnikalan pienempikokoinen sukulainen. Kokki tallusti päivän helteen jäljiltä jo hieman jäähtyneen hiekkarannan läpi ravintolaan ja pari tuntia myöhemmin sain eteeni palan taivasta lautasella. Kalaa ei oltu pilattu liiallisilla mausteilla vaan pihvissä maistui meren lisäksi vain suola ja limetti. Malediivilaiseen tapaan lisukkeena oli vain simppeli kulhollinen riisiä, muuta ei tarvittu. Täydellisen aterian jälkeen muutaman minuutin kävelymatka saaren halki lepakoiden sinkoillessa polun yli vei askeettiseen majapaikkaan. Hyvin yksinkertaisesti varustellussa majassa oli mm. vain kylmää vettä luovuttava suihku paljaan taivaan alla, melkoinen "once in a lifetime"-elämys käydä suihkussa keskellä yötä kirkkaana tuikkivan tähtitaivaan alla.
Malediiveilla tuli tuolloin vietettyä vuoden aikana yhteensä viisi viikkoa täydellisen rentoutumisen ja pääkopan nollauksen merkeissä. Heti saarelle päästyä potkaistiin kengät majan nurkkaan ja siellä ne saivat olla rauhassa koko saarella oleskelun ajan, vain lähisaaren päiväretkelle ne napattiin mukaan. Jalat saivat kaivattua ulkoilmaa (molemmat matkat tapahtuivat Suomen talviaikaan) ja vaikka hiekka olikin lumenvalkoista ja pehmeää, löytyi rantavedestä myös pikkukiviä jotka antoivat mukavan hieronnan jalkapohjiin. Rantavedessä kahlatessa löytyi kerran myös yllätys joka ei olisi sopinut lainkaan ofidiofobian omaavalle... Olin noin kymmenen metrin päässä rannasta kun äkisti huomasin jonkin tumman liikkuvan pohjahiekassa ja vilkaisu ympärille sai huomaamaan että pohja oli mustanaan vilkkaasti luikertelevia pieniä käärmeitä ! Jähmetyin hetkeksi paikalleni ja ajatuksissa myllersi ennen matkaa luettu info saaren eläimistöstä - oliko mukana myrkyllisiä matelijoita...? Muistini vakuutti että ei ollut ja koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut aloin varovasti hivuttaa itseäni rantaan, visusti varoen etten astu yhdenkään päälle. Vaikka en ole lainkaan herkkä matelijoille - päinvastoin, aikoinaan kodissamme vilisti kolme krokotiilisalamanteria, kokemus kävi kuitenkin sen verran hermoille että kävelin suoraan nauttimaan kylmän oluen. Samalla Sri Lankasta kotoisin oleva baarimikko Sylvester vahvisti tapaamieni olioiden olleen vaarattomia rantakäärmeitä. Pieni ilkikurinen virne suupielessä paljasti hänen halunsa jekuttaa turistia kertomalla kauhutarinoita mutta saarelaisille ominainen vieraanvaraisuus esti tämän.
On aika palata muisteluista takaisin tähän päivään ja kertoa resepti joka sopii täydellisesti ensimmäiseen kunnolla aurinkoiseen ja lämpimään kevätpäivään:
TONNIKALAA & PARSAA
nippu parsaa
oliiviöljyä
2 tonnikalapihviä
pieni puntti basilikaa
1/2 punainen chili
n. 6 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja
1 sitruuna
balsamicoa
merisuolaa
mustapippuria (suoraan myllystä)
Kuumenna parilapannu tai grilli hehkuvan kuumaksi. Hienonna basilika ja aurinkokuivattu tomaatti ja laita kulhoon. Poista chilistä siemenet, pilko pieneksi ja lisää kulhoon. Purista sitruunanmehu mukaan. Lisää loraus oliiviöljyä ja sekoita hyvin. Vielä loraus balsamicoa, mausta suolalla & pippurilla, sekoita ja siirrä hetkeksi sivuun odottamaan.
Trimmaa parsat: napsauta paksut päät pois siitä kohdasta mistä varsi luontaisesti katkeaa. Siisti tarvittaessa varsien päitä vihanneskuorijalla tms. Hiero tonnikalapihveihin oliiviöljyä, suolaa ja pippuria.
Laita parsat kuumalle, kuivalle pannulle/grilliin. Käännä noin minuutin välein, parsat saavat hiiltyä hieman mutta varo etteivät ne pala. Muutaman minuutin jälkeen siirrä parsat sivuun ja laita tonnikalapihvit pannulle. Grillaa n. 1,5 minuuttia per puoli, tonnikalan sisus pitää jäädä kunnolla punertavaksi jottei se kuivu piloille. Pinoa muutama parsa lautasella ja lusikoi kastiketta päälle. Asettele tonnikalapihvi parsojen päälle, lisää kastiketta ja viimeistele lorauksella oliiviöljyä.
Viereen lasillinen kylmänä pirskahtelevaa valkoviiniä ja keväinen illalliskattaus on valmis. Enjoy !
Posted on 06 May 2018 by Sari
Terveiset Laosin makumatkaltamme...nääs Tampereelta ;) Emme siis tällä kertaa matkustaneet sinivalkoisin siivin Kaukoitään vaan uskollisen nelipyöräisen kulkupelimme kanssa Nääsvilleen. Tosin parina päivänä Pietu hyppäsi kyydistä kaksipyöräisen päälle ja polki siinä sivussa 180 kilometrin matkan - voitte uskoa että sen jälkeen ruoka maittoi entistäkin paremmin ! Historiallinen ensikosketus Laosin makumaailmaan tapahtui perjantai-iltana Thai-Laos ravintolassa, odotetusti upean ystävällisen ja hymyilevän asiakaspalvelun kera. Varustauduttuamme ensin parilla kylmällä thai-oluella tulossa olevan poltteen sammutukseen olimme valmiit tutustumaan uuteen ruokakulttuuriin. Alkupaloiksi pöytään kiidätettiin tulista Laosilaista makkaraa, papayasalaattia ja rapeaa tofua ja uskomaton makujen sinfonia alkoi soida makunystyröillämme. Todella tulinen yrttien sävyttämä polte joka kuitenkin hetkessä laantui miellyttäväksi lämmöksi taustalle. Pääruoaksi tilattu Laab kai (Laosilainen mutta alunperin koillis-Thaimaasta lähtöisin oleva kana"salaatti", "kai" tarkoittaa thaikielellä kanaa) jatkoi makujen kirjoa koko ruokalistan varoittaman "kolmen chilin" tulisuusasteen voimalla. Chiliä, kalakastiketta, minttua, korianteria, sitruunaruohoa, kaffirlimeä...ja lukuisia muita raaka-aineita joiden tunnistamisen otin miellyttävänä haasteena vastaan.
Ennen lähtöä kotimatkalle oli vielä edessä vierailu läheisen kauppakeskuksen pohjakerroksessa sijaitsevaan aasialaisten tuotteiden kauppaan. Olisin voinut viettää siellä tuntikausia, suhteellisen pieneen myymälätilaan oli saatu kerättyä kattava valikoima tuotteita mm. Koreasta, Japanista ja Kiinasta. Kuvassa osa sieltä hankituista herkuista joita tullaan käyttämään Sari's Kitchenin aasialaisessa koekeittiössä lähitulevaisuudessa - tuskin maltan odottaa !
Tänään vappuaattona sulkeutuu pala kotikaupunkimme aasialaishistoriaa kun 1995 avattu kiinalaisravintola sulkee ovensa. Meillä oli ilo tutustua omistajaperheeseen 31.1.1998 jolloin olin avaamassa naapuriin matkatoimistoa ja Po-rouva oli ensimmäisenä toivottamassa meitä tervetulleiksi kukkien kera. Vuosien varrella kävimme säännöllisesti nauttimassa paikan herkuista ja ystävystyimme Pon ja miehensä Choin kanssa. Saimme myös seurata perheen kolmen lapsen kasvua "polvenkorkuisista" aikuisuuteen. Ravintola piti jo aiemmin parin vuoden tauon mutta palasi iloksemme takaisin helmikuussa 2015. Tuolloin paikallislehden haastattelussa Po lausui sanat jotka kuvaavat heidän ideologiaansa täydellisesti: "Aikaisemmin tein bisnestä, mutta nyt haluan myös tehdä ihmisiä onnellisiksi, pitää asiakkaita ystävinä ja tuoda pientä iloa. Haluan tehdä ja antaa jotakin lämmintä."
Kävimme viime viikolla jättämässä jäähyväiset Alankomaihin muuttavalle perheelle kyyneleet silmissä...saattaa olla että tulevaisuudessa siintää vierailu Rotterdamiin. Toivotamme heille turvallista matkaa ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen !
Heidän kunniakseen Sari's Kitchenissä valmistetaan tänään kiinalaista Hoisin-possua:
HOISIN-POSSUA & RIISINUUDELEITA
500 gr porsaan ulkofilettä
1 dl soijaa
1/2 dl vettä
3,5 rkl seesamöljyä
2 rkl hunajaa
1 rkl sokeria
1 rkl kalakastiketta
3 rkl riisiviinietikkaa
1/2 limen mehu
3 valkosipulin kynttä
n. 5 cm pala inkivääriä
1 punainen chili
3 rkl hoisin-kastiketta
n. 200 gr riisinuudeleita
Extra-kastikkeeseen 2 rkl soijaa, 2 rkl chili-garlic-kastiketta, 1 rkl seesamöljyä ja 3 rkl hoisin-kastiketta.
Lisäksi oman maun mukaan esim. maapähkinöitä, kevätsipulia, korianteria, porkkanaa, paprikaa, limeä jne.
Marinadia varten raasta inkivääri ja hienonna valkosipuli ja chili, sekoita muiden marinadin ainesten kanssa. Tai jos omistat blenderin/monitoimikoneen laita kaikki ainekset sinne ja surauta tasaiseksi. Leikkaa possu isohkoiksi suikaleiksi, laita tiiviiseen pussiin, kaada marinadi päälle ja sulje tiukasti. Anna maustua jääkaapissa vähintään 5 tuntia, mieluiten yön yli. Ota huoneenlämpöön n. 1/2 tuntia ennen kokkausta. Paahda pannulla oliiviöljyn ja lopun marinadin kanssa kypsäksi. Samaan aikaan kypsennä riisinuudelit paketin ohjeen mukaisesti. Sekoita myös extra-kastikkeen ainekset keskenään pienessä kulhossa ja pilko lisukkeet.
Kasaa annos kulhoon; nuudeleita, kastiketta, possua ja päälle halutut lisukkeet. Vielä hieman lisää kastiketta, sitä ei ole koskaan liikaa ;) Loraus limettiä antaa viimeisen silauksen annokselle. Sitten vain puikot esiin ja nauttimaan !
Ennen lähtöä kotimatkalle oli vielä edessä vierailu läheisen kauppakeskuksen pohjakerroksessa sijaitsevaan aasialaisten tuotteiden kauppaan. Olisin voinut viettää siellä tuntikausia, suhteellisen pieneen myymälätilaan oli saatu kerättyä kattava valikoima tuotteita mm. Koreasta, Japanista ja Kiinasta. Kuvassa osa sieltä hankituista herkuista joita tullaan käyttämään Sari's Kitchenin aasialaisessa koekeittiössä lähitulevaisuudessa - tuskin maltan odottaa !
Tänään vappuaattona sulkeutuu pala kotikaupunkimme aasialaishistoriaa kun 1995 avattu kiinalaisravintola sulkee ovensa. Meillä oli ilo tutustua omistajaperheeseen 31.1.1998 jolloin olin avaamassa naapuriin matkatoimistoa ja Po-rouva oli ensimmäisenä toivottamassa meitä tervetulleiksi kukkien kera. Vuosien varrella kävimme säännöllisesti nauttimassa paikan herkuista ja ystävystyimme Pon ja miehensä Choin kanssa. Saimme myös seurata perheen kolmen lapsen kasvua "polvenkorkuisista" aikuisuuteen. Ravintola piti jo aiemmin parin vuoden tauon mutta palasi iloksemme takaisin helmikuussa 2015. Tuolloin paikallislehden haastattelussa Po lausui sanat jotka kuvaavat heidän ideologiaansa täydellisesti: "Aikaisemmin tein bisnestä, mutta nyt haluan myös tehdä ihmisiä onnellisiksi, pitää asiakkaita ystävinä ja tuoda pientä iloa. Haluan tehdä ja antaa jotakin lämmintä."
Kävimme viime viikolla jättämässä jäähyväiset Alankomaihin muuttavalle perheelle kyyneleet silmissä...saattaa olla että tulevaisuudessa siintää vierailu Rotterdamiin. Toivotamme heille turvallista matkaa ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen !
Heidän kunniakseen Sari's Kitchenissä valmistetaan tänään kiinalaista Hoisin-possua:
HOISIN-POSSUA & RIISINUUDELEITA
500 gr porsaan ulkofilettä
1 dl soijaa
1/2 dl vettä
3,5 rkl seesamöljyä
2 rkl hunajaa
1 rkl sokeria
1 rkl kalakastiketta
3 rkl riisiviinietikkaa
1/2 limen mehu
3 valkosipulin kynttä
n. 5 cm pala inkivääriä
1 punainen chili
3 rkl hoisin-kastiketta
n. 200 gr riisinuudeleita
Extra-kastikkeeseen 2 rkl soijaa, 2 rkl chili-garlic-kastiketta, 1 rkl seesamöljyä ja 3 rkl hoisin-kastiketta.
Lisäksi oman maun mukaan esim. maapähkinöitä, kevätsipulia, korianteria, porkkanaa, paprikaa, limeä jne.
Marinadia varten raasta inkivääri ja hienonna valkosipuli ja chili, sekoita muiden marinadin ainesten kanssa. Tai jos omistat blenderin/monitoimikoneen laita kaikki ainekset sinne ja surauta tasaiseksi. Leikkaa possu isohkoiksi suikaleiksi, laita tiiviiseen pussiin, kaada marinadi päälle ja sulje tiukasti. Anna maustua jääkaapissa vähintään 5 tuntia, mieluiten yön yli. Ota huoneenlämpöön n. 1/2 tuntia ennen kokkausta. Paahda pannulla oliiviöljyn ja lopun marinadin kanssa kypsäksi. Samaan aikaan kypsennä riisinuudelit paketin ohjeen mukaisesti. Sekoita myös extra-kastikkeen ainekset keskenään pienessä kulhossa ja pilko lisukkeet.
Kasaa annos kulhoon; nuudeleita, kastiketta, possua ja päälle halutut lisukkeet. Vielä hieman lisää kastiketta, sitä ei ole koskaan liikaa ;) Loraus limettiä antaa viimeisen silauksen annokselle. Sitten vain puikot esiin ja nauttimaan !
Posted on 30 Apr 2018 by Sari
<< Previous 1 2 3 4 Next >>
